7 lokakuun, 2020

”Se oli elämämme parasta aikaa”

TIKLAS, yksi suurimmista suomalaisen vaateteollisuuden vientiyrityksistä, aloitti ompelimotoiminnan Vimpelissä vuonna 1967 Lypsinmaassa, lähellä entistä pappilaa. Ennen sitä parikymmentä henkilöä suoritti ompeluopinnot kurssilla. Yksi heistä, Maija Kivinen, muistaa vielä päivämääränkin, jolloin kurssi alkoi: 21. syyskuuta.

Järviseudun sairaala oli monelle koti

ERÄS lukija ehdotti taannoin juttusarjaa vimpeliläisistä työpaikoista, jotka muualla asuneen korviin kuulostivat työntekijöiden puheiden perusteella, kuin he olisivat olleet töissä taivaassa.
–Kun ihmiset, jotka noissa paikoissa ovat olleet töissä, tapaavat, herättää se heissä vieläkin lämpimiä muisteluksia. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista työpaikkaa, hän totesi.
Millaisista tekijöistä johtui, että työpaikoilla viihdyttiin niin hyvin ja niitä arvostettiin niin paljon? Voitaisiinko noiden työpaikkojen toimintakulttuurista ottaa oppia nykypäivän työyhteisöihin?
Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin Vimpelin Tiklaksesta, missä viihdyttiin, vaikka työ oli pölyistä ja tahti kova. Järviseudun sairaalan osalta toiminnan ihmisläheisyys ja kodinomaisuus nousevat esille. Työyhteisö oli tiivis ja me-henki vahva.

”Se oli elämämme parasta aikaa”

TIKLAS, yksi suurimmista suomalaisen vaateteollisuuden vientiyrityksistä, aloitti ompelimotoiminnan Vimpelissä vuonna 1967 Lypsinmaassa, lähellä entistä pappilaa. Ennen sitä parikymmentä henkilöä suoritti ompeluopinnot kurssilla. Yksi heistä, Maija Kivinen, muistaa vielä päivämääränkin, jolloin kurssi alkoi: 21. syyskuuta.

Järviseudun sairaala oli monelle koti

ERÄS lukija ehdotti taannoin juttusarjaa vimpeliläisistä työpaikoista, jotka muualla asuneen korviin kuulostivat työntekijöiden puheiden perusteella, kuin he olisivat olleet töissä taivaassa.
–Kun ihmiset, jotka noissa paikoissa ovat olleet töissä, tapaavat, herättää se heissä vieläkin lämpimiä muisteluksia. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista työpaikkaa, hän totesi.
Millaisista tekijöistä johtui, että työpaikoilla viihdyttiin niin hyvin ja niitä arvostettiin niin paljon? Voitaisiinko noiden työpaikkojen toimintakulttuurista ottaa oppia nykypäivän työyhteisöihin?
Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin Vimpelin Tiklaksesta, missä viihdyttiin, vaikka työ oli pölyistä ja tahti kova. Järviseudun sairaalan osalta toiminnan ihmisläheisyys ja kodinomaisuus nousevat esille. Työyhteisö oli tiivis ja me-henki vahva.

7 lokakuun, 2020

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.