Purmojärven tervasaunalta kaanin haaremiin

Kuvat: Skripent

SYYSKUUSSA ilmestynyt Buharan satakieli on professori Kirsti Loukola-Ruskeeniemen kirjoittaman Isoviha-sarjan toinen osa. Sarjan aloitti Kiljukotka (2017), joka kuvasi suuren Pohjan sodan jälkimaininkeja Suomessa ja Pohjanmaalla, kun venäläiset sotilaat terrorisoivat väestöä mielensä mukaan, sekä nuoren Kaisan kasvamista naiseksi vaikeissa oloissa.

Buharan satakielen alaotsikko on Unohdettujen suomalaisten tarina. Aihe on monelle suomalaiselle vieras: yli 20 000 nuorta ja lasta kaapattiin 1700-luvun alkupuolella Venäjälle – pojat sotilaiksi tai Pietarin kaupungin rakennustyömaille, tytöt sotaväen piioiksi, upseereiden tiluksille tai orjiksi kauas itään, jopa Persiaan saakka, Volgan reittiä pitkin.

KIRJAN tapahtumat käynnistyvät Lappajärven kappelista 1714. Päähenkilö Liisa on purmojärveläisen Kontiaisen perheen kasvattitytär, jonka läheisin henkilö on pikkuveli Perttu. Liisan suru ja häpeä on se, että seurustelu Tuomaksen, ison talon pojan kanssa, päättyy miehen kihlaukseen toisen kanssa. Muilta osin elämä Purmojärvellä on hyvää ja Liisa viihtyy Kontiaisen talossa. Tuttu ja turvallinen arki katoaa hetkessä, kun tapahtuu se, mitä ei uhasta huolimatta millään uskoisi tapahtuvan: vihollinen saapuu kotipihaan, perheenjäseniä surmataan, ja perheet hajoavat, kun osa pääsee metsiin turvaan ja sotilaat telkeävät toiset odottamaan tuskaisina, mitä tulevaisuus tuo. Joukko nuoria joutuu venäläisten armoille, ja alkaa matka, joka vie Vaasan kautta Hankoon, Suomenlahden yli Pietariin ja jokireittiä halki Venäjän, lopulta kamelikaravaanissa ensin Hivan kaanin haaremiin, sitten Buharaan.

Loukola-Ruskeeniemi kertoi kirjansa julkistustilaisuudessa, että oli ensin ajatellut kirjoittaa nuorille seikkailukirjan, mutta ajatus nuorten paosta marraskuun loskassa kotiseudun metsiin vihollisten ratsastaessa kannoilla tuntui jopa kauhistuttavammalta kuin kauhutarinat ja -elokuvat, koska se oli totta. Syntyi aikuisten romaani: tarina vei mukanaan. Orjuus on yhä valitettavan ajankohtainen aihe. Hän kertoi tutustuneensa Isisin sieppaamien naisten tarinoihin, samoin sieppaajien.

–Tietokirjailijana oli vaikeinta asettua kovia kokeneiden ihmisten nahkoihin ja tuntea se, mitä he ovat tunteneet.

USKO Jumalaan ja musiikki, erityisesti vuoden 1701 virsikirjan virret, toivat lohtua ja toivoa sen ajan ihmisille, myös näille juuriltaan siepatuille, ja ovatkin suuressa roolissa kirjassa. ”Kun kumarsin maahan asti, huilisti kuiskasi, että laulaisin oman lauluni heidän säestyksellään. Lauloin koti-ikävääni ja surin Kontiaisen hyvää isäntää ja emäntää. Kannoin huolta Pertun ja Matin kohtalosta. Lauloin sitä, että olin vasta autiomaassa tajunnut, että rakastin Timofeitä, enkä ollut sitä hänelle koskaan suoraan sanonut. Lauloin pelkoa, minne joudun ja mitä minulle tehdään.

Kirjan loppuun kirjoittaja on koonnut ”soittolistan”, luettelon musiikista, jota kuunteli kirjoittaessaan. Sieltä löytyy faktaosuuden lisäksi myös Carl Gustaf Mannerheimin kuvia Keski-Aasian matkalta 1900-luvun alusta, sekä Loukola-Ruskeeniemen Uzbekistaniin suuntautuneelta matkalta, jolla hän tutustui kirjansa tapahtumapaikkoihin.

KIRJA vie mukanaan. Se yhdistää sujuvasti faktaa ja fiktiota. Alkuosan tunnelmat ovat tuttuja sarjan ensimmäisestä osasta. Liisa joutuu Kaisan tavoin äitihahmoksi nuoremmilleen, ja joutuu peittämään oman pelkonsa muilta. Kylmää, nälkää, uhkia ja vaaroja riittää pitkällä matkalla. Uuteen kulttuuriin tutustuminen ja sopeutuminen vaativat paljon. Koti-ikävä ei hellitä. Suomalaisnaisten elämän kuvaus kaanin haaremissa on mielenkiintoista. Ihmisten vallanhimo jaksaa ihmetyttää. Toiset jäävät aina jalkoihin.

Kirjaa on vaikea laskea käsistään, ja sen loppuessa olo on haikea: nytkö jo? Suosittelen kirjaa historiasta kiinnostuneille ja jokaiselle, joka nauttii kunnon lukuromaanista.

Onneksi Liisan tarina saa jatkoa. –Kirjoitin sitä jo eteenpäin sadan sivun verran, mutta päädyin lopulta katkaisemaan tarinan, ettei kirjasta tule liian paksu, kertoi kirjoittaja. –Myös Kaisan, Pietarin, Saaran ja Erkin tarinoille on tulossa jatkoa, mutta kokopäiväisen päätyön ohessa kirjoittaminen on hidasta.

Kirjoista on kehitteillä kansainvälinen tv-sarja. –Optiosopimus TV-sarjasta allekirjoitettiin tuottajan kanssa vuosi sitten, ja aihetta on esitelty kansainvälisille tuottajille. Korona on hidastanut prosessia, mutta työ tietääkseni etenee.

Kirjan voi hankkia omakseen Isoviha.fi-sivustolta.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.