Me kaikki pyrimme kaikessa tekemisessämme parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Vaikka tavoite on näin ylevä, rehellisyyden nimissä on sanottava, että vain harva meistä pystyy siihen. Huiput harjoittelevat huomattavasti enemmän ja uhraavat menestyksensä eteen kaiken muun. Miksi siis meidän, tavallisten ihmisten, pitäisi venyä samaan? Tai ehkä oikeammin: miksi siitä, että tälle tasolle ei pysty venymään, pitää tuntea huonoa omatuntoa?