Tänä vuonna alajärveläinen Eveliina Mäki, 50, (omaa sukua Korkea-aho) viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä itse äitinä. Tie äidiksi on ollut pitkä ja monivaiheinen, ja päällimmäinen tunne on valtava kiitollisuus.
Hoivaaminen ja huolen pitäminen ovat Eveliinalle luontaisia. Lapsirakkaus vaikutti myös hänen ammatinvalintaansa: hän toimi lastenohjaajana Oulun seudulla ja lastentarhanopettajana pääkaupunkiseudulla ennen paluutaan Alajärvelle. Alajärvellä Eveliina työskenteli ensin hoivakoti Helmikartanossa ja sai sitten diakonin viran Lappajärven seurakunnasta.
–Vauvakuume kutkutteli jo alle kolmekymppisenä, mutta sinkkuna se oli vain kaukainen haave, joka välillä nosti päätään. Elina-siskolla on iso perhe, samoin veljelläni Villellä on kaksi lasta, ja paljon olen ollut mukana heidän elämässään. Muuttaessani 2017 chihuahuani Allin kanssa nykyiseen kotiini en olisi voinut uskoa, että minulla olisi vielä mies ja lapsi. Olin 45-vuotias mennessäni naimisiin ja tiedostin, että äidiksi tuleminen ei välttämättä ole mahdollista.
Mäet kokivat kaksi keskenmenoa.
–Luovuin toivosta, että saisimme lapsen. Ajattelin, että pitäisi varata aika lääkäriin vaihdevuosioireiden vuoksi. Työpaikalla, diakoniatiimin kokouksessa viime vuoden helmikuussa kerroin, että olin menettänyt toivoni täysin. Samalla viikolla kuitenkin raskaustesti olikin positiivinen.
Voimakas menettämisen pelko ja stressi varjostivat raskautta.
Vaikean alun jälkeen elämä hymyilee
Juho-Oskari syntyi 5. lokakuuta. Synnytysosastolla vietetty viikko oli pitkä ja päättyi sektioon. Perhe vietti ensimmäisen yhteisen viikkonsa vierihoito-osastolla.
–Fyysisesti ja henkisesti raskaiden viikkojen jälkeen tulimme kotiin ja aloimme tutustua pienokaiseen. Sektiosta toipuminen oli hankalaa. Luonne ei anna periksi olla tekemättä mitään, vaikka lasta raskaampaa ei saanut nostaa. Avuttomuus turhautti. Pikkuhiljaa arki alkoi kuitenkin sujua hyvin. Juho-Oskari on rauhallinen ja tyytyväinen lapsi. Koliikkivaiheen päätyttyä elämä hymyilee.
Mäet ihastellen hämmästelivät muistamisten tulvaa Juho-Oskarin synnyttyä.
–Olen tosi otettu ja haluan kiittää siitä, miten meitä on muistettu. Sydän on pakahtunut kiitoksesta, kun tutut ja tuntemattomammatkin ovat muistaneet ja iloinneet meidän puolestamme. Lapsen syntymä on aina ainutlaatuinen, ja siinä on aihetta iloon. Ja tietysti, että on terve lapsi.
Elämää pienokaisen ehdoilla
Arki on muodostunut puuhakkaaksi, mutta rauhalliseksi.
–Lenkkeilemme usein, jos sää sallii. Juho-Oskari tykkää olla pihalla. Luemme paljon kirjoja ja käymme niitä kirjastosta lainaamassa. Laulan pojalle paljon lastenlauluja ja virsiä, kun kerran niitä osaan. Käydään isovanhempien luona. Nyt kävimme Pähkinässä, kun neuvola sitä suositteli. Ajattelin, että voitaisiin siinä käydä sen mukaan kun päästään, tapaamassa muita äitejä ja lapsia, se tekee hyvää. Muuten arki on pitkälti syöttämistä, vaipanvaihtoa ja nukuttamista. Ihanaa, kun ei tule aika pitkäksi, eikä tarvitse pyöritellä peukaloita kotona, Eveliina toteaa.
Hän on suunnitellut, että jatkaa vanhempainvapaan jälkeen jonkin aikaa hoitovapaalla, ettei Juho-Oskaria tarvitsisi ihan pienenä viedä hoitoon.
”Lapset ovat lahja”
Pitkällä matkalla äitiyteen Eveliina laski matkaan monet toiveet ja rukoukset.
–Meillä on oma aikamme, Jumalalla oma aikansa. Lapset ovat lahja, eikä lapsen saaminen ole omissa käsissä. Lapsi on ihme. Taivaan Isän ihmeellistä lahjaa on, että näin iäkkäänä sain terveen lapsen, luonnollisesti, Eveliina toteaa.
–Toive tietysti on, että pysyisin terveenä ja saisimme hyvissä voimissa kasvattaa poikaa. Haluan olla rakastava ja turvallinen, lempeä äiti, mutta kuitenkin pitää rajat.
Mäki toivoisi, että Suomeen syntyisi nykyistä enemmän lapsia.
–Lapset ovat arvokkaita ja tärkeitä. Mietin joskus sitä vanhaa sanontaa ”Lapsi tuo leivän tullessaan”, kun ihmiset murehtivat taloudellista tilannetta. On taloudellista huolta, ja maailmantilanne arveluttaa. Sodan jälkeen Suomessa oli köyhää ja vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin.
Kakkua, kukkia ja kortti – ensimmäinen oma äitienpäivä
Mäet ovat viettäneet aiemmin äitienpäivää käymällä vanhempiensa luona Koskenvarrella ja Kauhajärvellä. Nyt luvassa on ensimmäinen ”oma” äitienpäivä.
–Puolison mukaan luvassa on kakkua, kukkia ja hänen Juho-Oskarin kanssa tekemänsä kortti. Koskenvarren mummu on matkoilla, mutta suuntaamme kyläilemään Juhan äidin luo Kauhajärvelle.
