Lappajärven Karvalasta löytyy Erkkilän tila, joka on seissyt samalla paikalla, saman suvun omistuksessa jo vuodesta 1694 asti. Nykyisin tilaa pyörittävät serkukset Juha-Matti Rantala ja Markus Rantala, jatkaen sukupolvien työtä alati muuttuvassa maatalouden toimintaympäristössä.
Erkkilän tilan lisäksi serkuksilla on hoidettavana myös toinen tila kantatilan läheisyydessä, sekä hiljattain hankittu tila Alajärven puolelta, jonka tuotantotilan jatkokäyttö on vielä suunnitteluasteella.
Sukupolvenvaihdos Erkkilän tilalla tehtiin vuonna 2015. Juha-Matille päätös jatkaa tilaa oli luonteva.
–Kun tilalla on jo näin pitkä historia takana, niin täytyy sitä ainakin yrittää. Vaikka haastavina aikoina on kieltämättä tullut mietittyä myös muita vaihtoehtoja, naurahtaa Juha-Matti.
Maatalouden arvostuksesta puhuttaessa hän näkee kuitenkin hienoista muutosta parempaan.
–Järviseudulla on mielestäni aina osattu arvostaa kotimaista ruokaa, mutta myös yleisellä tasolla keskusteluissa on näkynyt muutosta. Ehkä ajat ovat herättäneet pohtimaan kotimaisen ruoan tuotantoa erityisesti huoltovarmuuden näkökulmasta.
Rantaloiden tiloilla on yhteensä noin 120 lypsylehmää. Yksi lehmä tuottaa vuodessa keskimäärin noin 11 000 kiloa maitoa, joka toimitetaan Valiolle. Lisäksi tiloilla viljellään nurmea sekä vehnää, ohraa ja kauraa omaan käyttöön.
–Sitä en osaa sanoa, tuleeko itse viljelty vilja lopulta yhtään sen halvemmaksi, kun kaikki kustannukset ovat nousseet niin mahdottomasti, Juha-Matti pohtii.
Työt ovat jakautuneet serkusten ja puolisoiden kesken luontevasti. Navettatöistä vastaa pääosin Markuksen puoliso Inka, Markus hoitaa enemmän paperitöitä ja Juha-Matti keskittyy ruokintaan sekä tilan ”yleismies Jantusen” töihin. Työ ja arki rakentuu pitkälti eläinten ehdoilla.
–Käytännössä hommissa on mukana koko perhe vauvasta vaariin, sanoo Juha-Matti.
–Työ tiloilla ei lopu koskaan. Perheellisenä ajankäyttö vaatii kuitenkin tasapainoilua ja aikaa on pakko nipistää myös muuhun, että jaksaa.
Tulevaisuudesta Juha-Matti nostaa esiin huoltovarmuuden merkityksen.
–Toivoisin, että kotimaista, puhdasta ruokaa osattaisiin arvostaa niin, että myös tuottaja saa riittävän korvauksen työstään.
Hänen mukaansa myös tukipolitiikassa olisi kehittämisen varaa.
–Ajattelisin, että tukia pitäisi kohdistaa vielä enemmän ruoan tuotantoon, sinne mikä vaikuttaa suoraan huoltovarmuuteen.
