Pääsiäiskorttien historia ulottuu Suomessa yli sadan vuoden taakse. Saksassa joulu- ja pääsiäiskortit otettiin käyttöön lähes samoihin aikoihin 1800-luvun lopulla, ja Suomesta tunnetaan vanhin säilynyt kotimaassa painettu pääsiäiskortti vuodelta 1888. Näitä varhaisia kortteja voi nykyään ihailla Helsingin kaupunginmuseossa.
Juttu lyhyesti
Pääsiäiskorttien perinne saapui Suomeen 1800-luvun lopulla Saksasta, ja varhaisimmat kortit heijastivat kevään symboliikkaa sekä uskonnollisia teemoja. Ajan myötä kuvasto muovautui suomalaiseksi: tiput, pajunkissat ja kevätkukat kertoivat uuden elämän alkamisesta. Erityisesti 1950-luvun kortit ovat nykyään arvostettuja keräilykohteita niiden kauniin estetiikan ja käsinkirjoitettujen tervehdysten ansiosta.
Saksasta Suomeen – kuvaston muutos
Saksalaisissa pääsiäiskorteissa keskeinen hahmo oli pääsiäispupu, joka symboloi hedelmällisyyttä ja esiintyi usein munan kanssa. Kun perinne levisi Ruotsiin ja Suomeen, kuvasto muuttui. Mukaan tulivat pääsiäistipu, pääsiäismunat, kana, kukko sekä erilaiset kevään kasvit.
Korttien kuvitus heijasti kevään heräämistä ja uuden elämän alkua. Lintumotiiveista erityisesti punatulkku oli suosittu, ja kasveista esiintyivät esimerkiksi päivänkakkarat ja leskenlehdet. Leskenlehden varhainen kukinta huhtikuussa selittää sen suosion pääsiäiskorteissa – tulkinta juontaa juurensa ruotsalaiseen perinteeseen.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on kissankello, jota kutsuttiin myös ”pääsiäisen kissankelloksi”. Vaikka kasvi kukkii yleensä vasta kesällä, siihen liitettiin uskomuksia, joiden mukaan se yhdessä tulen kanssa karkotti noitia. Kissankello symboloi myös nöyryyttä ja kiitollisuutta. Kasviaiheissa korostui usein keväinen valo ja aurinkoisuus.
Uskonnollisuudesta nostalgiaan
Vaikka pääsiäiskorttien aiheet olivat perinteisesti uskonnollisia, kuvat, piirrokset ja tervehdykset loivat lämminhenkisen tunnelman. Vanhoja pääsiäiskortteja voidaan pitää kulttuurihistoriallisina dokumentteina, jotka heijastavat aikansa arvoja, estetiikkaa ja elämäntapaa.
Erityisesti 1950-luvun kortit edustavat niin sanottua vintage-tyyliä. Niiden viehätys perustuu yksityiskohtaisiin kuvituksiin ja pehmeisiin värisommitelmiin. Kortit ovat nykyään keräilykohteita, ja niitä myydään muun muassa antikvariaateissa.
Korttien koko, tyypillisesti 9 x 14 cm, vastaa aikakauden postikorttistandardia. Niissä näkyvät myös ajan pukeutumistyylit sekä arvot, kuten perhe, ystävyys ja toivo. Pajunkissat ovat yksi keskeinen kevään symboli, joka toistuu monissa korteissa.
1950-luvun kortit – esimerkki ajastaan
1950-luvulla pääsiäiskorttien lähettäminen oli merkittävä tapa. Kortin lähettämistä pidettiin kohteliaana eleenä, ja sen puuttuminen saatettiin kokea jopa loukkaavana.
Esimerkiksi Helsingin Malmilla toiminut Arttko Oy valmisti pääsiäiskortteja, joista tunnetaan vuoden 1959 kortteja. Ne on kirjoitettu kaunokirjoituksella mustalla ja sinisellä musteella. Postileimat kertovat korttien kulkeneen Orivedeltä 24.3.1959 ja Sääksvedeltä 25.3.1959. Postimaksuna käytettiin 10 pennin vihreää Leijona-postimerkkiä.
Vanhat kortit kiinnostavat edelleen
Kukka- ja lahjatavarakauppaa Vimpelissä pitävä Eila Lakaniemi kuvailee kortteja ”ihaniksi ja kauniiksi – taidokkaasti tehdyiksi” ja toteaa, että vanhoista korteista otetaan myös uusintapainoksia. Hänen mukaansa pääsiäiskortteja lähetetään nykyään vähemmän kuin joulu- tai ystävänpäiväkortteja.
Seurakuntatyöntekijän mukaan vanhojen korttien symboliikka elää edelleen nykypäivän korteissa: pajut, koivut ja munat ovat säilyneet keskeisinä elementteinä. Erityistä kiitosta saa myös vanhojen korttien herkkä värien käyttö.
Eräs myyjänä työskentelevä totesi, että nämä ovat postikortteja, kun taas nykyhetken kortit ovat jotenkin keinotekoisia.
–Muistan tämäntyyppisiä kortteja lapsuudestani.
Postikorteista varsin paljon kiinnostunut henkilö perustelee vanhojen korttien viehätystä sillä, että niissä oli luontoa.
–Arvokkaat kortit ovat ehjiä, niissä näkyy leima, postimerkki on kohdallaan ja tiedot kenelle ja minne kortti on lähetetty.
Lasse Pippola
