Lehtimäen Taimelan koululla kokoontuu tiistai-iltaisin Järvi-Pohjanmaan kansalaisopiston puutyöpiiri, jossa on varsin vakiintunut kävijäkunta. Pisin puupiiriläisura on takanaan Markku Sipiläisellä, joka lähti mukaan 1970-luvun puolivälissä. Siinä missä Järvi-Pohjanmaan kansalaisopisto viettää tänä vuonna kuudettakymmenettä toimintavuottaan, Markku Sipiläinen saa juhlistaa 50 vuotta jatkunutta harrastusuraa kurssilaisena. Pitkä ura, kolmekymmentä vuotta puutyöpiiriä on takanaan myös Jorma Jokisella. Puutyöpiirin merkityksen Markku tiivisti paljon puhuvasti.
–Silloin kun on puutyöpiirin aika, sen yli ei mene mikään. Puutyöpiiri on ykkönen.
Vuosikymmenten aikana näiden konkareiden käsissä on syntynyt monenmoista kädentaitoa vaativaa puutyötä, mitä hienoimpia käyttö- ja koriste-esineitä ja paljon muuta. Sipiläinen tunnetaan kuitenkin parhaiten uistimien tekijänä ja Jokinen puukoistaan.
Sipiläisen uistinharrastus alkoi joskus 1990-luvun alussa. Hän sai tuolloin vakavia sydänongelmia, jotka johtivat isoon leikkaukseen.
–Lääkäri sen jälkeen kysyi minulta harrastuksista, ja sanoin kalastuksen sellaiseksi. Sen perään lähdin entistä enemmän, koska lääkärinkin ohje oli, että sydänpotilaan pitää liikkua aktiivisesti. Puutyöpiiri pysyi kuvioissa, ja niin syntyi idea tehdä kalareissuille omat uistimet.
–Oppia ja ideoita olen saanut alan kirjoista ja myöhemmin myös netistä. Aikoinaan sain niitä myös yhdeltä kuululta alan harrastajalta, edesmenneeltä jämsäläiseltä Erkki Lehtoselta. Jokaisella harrastajalla on kuitenkin oma tyylinsä, ja järvellä näkee käytännössä, mihin kala iskee.
Sipiläinen on tehnyt paljon uistimia kuhan uisteluun. Hän levitti puutyöpiirissä pöydälle melkoisen kokoelman tekemiään uistimia. Kaikki ne olivat kuin taideteoksia. Kuhaa on sekä Ähtärinjärvessä että Kätkänjärvessä. Lisäksi hän on tehnyt omia malleja haukea ja ahventa ajatellen. Jos havittelee saaliskalaksi siikaa tai lohikalaa, siihen tarvitaan omanlaisensa uistinmallit.
–Erkki sanoi minulle aikanaan, että älä tee määrää, tee laatua. Hän lisäsi, että kun teet uistimen itsellesi, viimeistele se lakkaamalla kymmenen kertaan. Jos teet velipojallesi, silloin voit tyytyä kolmeen kerrokseen.
Monille esittelemilleen uistimille Sipiläisellä oli myös tarina, kerrottakoon yksi.
–Tämä on Päijänteen saaressa erakkona eläneen Pylvänäisen uistinmallin mukaan tehty uistin. Tällaisella Pylvänäinen uisteli kuulut taimensaaliinsa. Merkittävää tässä on se, että tästä mallista alkoi tunnetun uistinvalmistajan, Rapalan tarina ja tie menestykseen.
”Puukkoja on syntynyt kymmeniä, ellei jopa satoja”
Jorma Jokista puutyöt ovat kiinnostaneet kansakouluikäisestä asti. Käsityönopettajana Jormalla oli vaativana opettajana tunnettu Kalle Isolehto, jonka kädentaitoa edustaa esimerkiksi Lehtimäen kirkon alttariveistos. Jokinen teki elämäntyönsä rahti- ja matkustajalaivoilla, joten puutyöpiiri tuli kuvioihin vasta eläkevuosina. Kaikki sai alkunsa, kun Jorma sai 50-vuotislahjaksi puukon, ja siitä katkesi terä.
–Siinä kohtaa päätin tulla puutyöpiiriin ajatuksena tehdä uusi puukko ihan itse. Sen jälkeen puukkoja on syntynyt kymmeniä, ellei satoja, ja paljon muuta.
Jokinen tekee puukkoja myös kotonaan, mutta lähinnä kesäaikaan, koska kotona ei ole käytössä lämmintä harrastetilaa. Puukon teriä hän ei tao itse, vaan hänellä on muutamia laadustaan tunnettuja toimittajia.
–Ostan paljon teriä esimerkiksi Oulun Puukkotarvike Oy:ltä. Seppä Yrjö Puronvarsi on toinen käyttämäni toimittaja. Tällä nimellä terät edelleen tunnetaan, vaikka Yrjö on edesmennyt. Hänen työtään ja takomista jatkaa nykyisin hänen tyttärenpoikansa Antti Mäkinen.
Kolmas tunnettu Jokisen käyttämä terien takoja on torniolainen seppä Jaaranen. Hänkin on jo edesmennyt, mutta hänen nimellään teriä myydään edelleen. Ne ovat ristiin taottuja ja kulkevat damastiterän nimellä.
Puukon kahvoissa Jorma käyttää enimmäkseen visakoivua ja tuohta. Koristeosina on usein luuta: hirven- tai poronluuta, mutta olipa yhdessä Jorman esittelemässä puukon kahvassa vähän harvinaisempaakin materiaalia, puhvelin luuta. Oman säväyksensä kahvoihin antavat erilaiset upotuskuviot. Koristeelliset nahkatupet Jokinen ompelee tietysti itse.
–Puukonteko on minulle harrastus, minun puukkojani ei ole missään myynnissä. Olen antanut puukkoja lähes kaikille sukulaisille, ystäville syntymäpäivälahjoina ja palkinnoiksi esimerkiksi kalastus- tai pienpetopyyntikilpailussa. Monelta metsästyskaverilta löytyy myös tekemäni puukko.
Uusiakin osallistujia mahtuu mukaan
Taimelassa puutyöpiirin ohjaajana toimii tällä hetkellä Erkki Linna. Omien sanojensa mukaan hän on ollut toimessa jo kauan, mutta ei uskaltanut sanoa tarkkaa vuosimäärää. Linnalla riittää aikaa ja neuvoja sitä kaipaaville. Puutyöpiirissä kunnostetaan ja entisöidään paljon vanhoja huonekaluja. Esimerkiksi Lea Luoma-aholla oli työn alla vanhat pirtinpenkit ja Veli-Matti Keski-Nikkolalla puuseppäisänsä tekemä peilipiironki arviolta 1940-luvulta. Kaikki kurssilaiset totesivat, että uusia osallistujia saisi tulla mukaan.
Tekemisen ohella asiaan kuuluu leppoisa seurustelu, eikä rimakauhua kannata kokea. Esimerkiksi Markku Sipiläisellä oli viime tiistaina ohjelmassa linnunpönttöjen tekoa, kun tyttären perheessä oli niille tarvetta. Kansalaisopistot antavat mahdollisuudet monenlaiseen harrastamiseen.
Sirpa Perkkiö
