Muutettuani 2010-luvun alussa Vaasan Palosaareen, kohtasin lähikaupan pihassa miehen, joka ojensi kätensä ja lausui: ”Taiteilija Kessunmaa, hyvää päivää.” Sukunimi resonoi välittömästi, sillä omasta kotikylästäni parin kilometrin päässä sijaitsee samanniminen pieni kylä, jonka lävistää Kortesjärven ja Evijärven raja. Sukunimenä en ollut Kessunmaata kuullut käytettävän.
Kevyessä hiprakassa ollut hyväntuulinen taiteilija esitteli minulle takkiaan, ja juttelimme hetken. Ajattelin kuulleeni nimen väärin. Asia tarkentui vuosien jälkeen, kun eräs toinen Kortesjärveltä Vaasaan muuttanut kertoi törmänneensä Kessunmaa-nimiseen taiteilijaan, joka oli kertoillut juurtensa olevan Kortesjärvellä.
Kessunmaa syntyi Vaasassa vuonna 1952, ja asui siellä koko elämänsä. Erityisesti Palosaari oli hänelle tärkeä paikka ja hän oli tuttu näky katukuvassa. Tarkoitukseni oli kysyä, ulottuivatko hänen sukujuurensa kenties tuohon samannimisen kylään. Se kuitenkin jäi. Kuvataiteilija ja trubaduuri Mauri Kessunmaa menehtyi 8.11.2025. Häntä jäivät kaipaamaan kaksi lasta. Tytär Zaida-Viveka Valli on R&B-laulaja ja poika Markus Kessunmaa intohimoinen elokuvien ja kirjallisuuden harrastaja.
Zaida-Viveka kertoo kuulleensa isänsä kuoleman jälkeen useilta ihmisiltä tarinoita kohtaamisista Kessunmaan kanssa. Hän korostaa kaikkien niistä olleen positiivisia.
–Isä sanoi aina olevansa kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja ihmistarinoista. Hän oli todella avoin ja vaikka hänellä oli alkoholiongelmaa, hän pyrki olemaan ihmisläheinen, kertoo Zaida-Viveka.
Hän on saanut myös paljon yhteydenottoja Kessunmaan tauluihin liittyen. Eräs koskettava yhteydenotto tuli naiselta, jolle syntyi poika samana päivänä, kun Kessunmaa kuoli. Pojan toiseksi nimeksi tuli Mauri.
–Nimi ei tullut varsinaisesti isäni mukaan, mutta huomattuaan saman päivämäärän, hän otti yhteyttä ja halusi ostaa pojalleen taulun.
Kortesjärvinen tausta oli arvoitus
Ennen haastattelupyyntöä Zaida-Viveka ei tiennyt Kessunmaa-sukunimen alkuperää, eikä myöskään kortesjärveläisistä juuristaan. Hän tosin muistaa isänsä entisen naisystävän maininneen, kuinka eräs mies usein huusi Maurille; ”mitäs me kortesjärveläiset.”
–Mietin, että mitähän sekin mahtaa tarkoittaa, muistelee Zaida-Viveka.
Hän oli kuitenkin tietoinen sukujuuriensa menevän Järviseudulle. Maurin isä Mauno Kessunmaa oli syntyjään Alajärven Levijoen kylästä ja äiti Lehtimäeltä. Monen muun aikalaisensa tavoin hekin olivat lähteneet Vaasan tehtaisiin töihin. Kessunmaan kylästä kuultuaan Zaida-Viveka kysyi asiaa tädiltään. Tämä tiesi kertoa, että Maurin isoisä Hermanni Kessunmaa oli kotoisin Kortesjärveltä Kessunmaan kylästä. Hän oli ammatiltaan kulkukauppias ja kulki pyörällä pitkiä matkoja. Sittemmin hän muutti Alajärvelle.
–Olemme monesti äidin kanssa miettineet Kessunmaa -sukunimen alkuperää. Nyt sekin vihdoin selvisi, iloitsee Zaida-Viveka.
Myös Maurin setä Vilho Kessunmaa oli taidemaalari, josta Maurikin oli tietoinen. Hän ei kuitenkaan pitänyt yhteyttä Alajärven sukulaisiinsa, eikä Vilholla ollut vaikutusta Maurin uravalintaan.
–Isä oli henkeen ja vereen taiteilija. Hänellä ei oikeastaan ollut kuvataiteilijoissa esikuvia, mutta vaasalaistaiteilija Pentti Uusikylää hän arvosti ja piti henkisenä isänään.
Taiteilijuus oli suuri kutsumus
Taiteen tekemisen Kessunmaa aloitti 20-vuotiaana. Hän työskenteli myös ”Rompalla” eli Oy Strömberg Ab:n tehtaalla, kunnes 30-vuotiaana päätti ryhtyä kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Kessunmaa sai apurahoja ja tilaustöitäkin riitti. Näyttelyitä järjestettiin myös ulkomailla. Virossa vuonna 1992 ja Ranskan Nizzassa 1995.
–Ilmeisesti Nizzaan oli lähetetty kuvia isän töistä ja hänen veistoksensa päätyivät sinne näyttelyyn. Hän sai sieltä myös pokaalin, sanoo Zaida-Viveka.
Vaikka taiteilijan elämä oli aaltoilevaa ja melko niukkaakin, Kessunmaa oli Zaida-Vivekan mukaan valintansa kanssa sinut. Hän ei maalannut rahan takia.
–Kyllä isä koki elävänsä hyväksynnässä. Hän korosti myös sitä, että hän maalaa tavallisille ihmisille. Hän puhui paljon valosta ja varjosta. Tämä näkyi sekä hänen elämässään että töissään. Isän työt olivat monesti tummanpuhuvia katumaisemia, mutta talojen ikkunasta näkyi aina valoa. Dualismi kulki hänen mukanaan, kuvailee Zaida-Viveka.
Isänsä kuoleman jälkeen Zaida-Viveka on tutustunut Alajärven sukulaisiinsa. Kesällä on tarkoitus vierailla Järviseudulla sukujuuriinsa tutustumassa.
–Isän puolen suku on ollut itselleni kysymysmerkki. Vasta nyt olen tutustunut täteihini ja kesällä olisi tarkoitus käydä Alajärvellä ja varmasti ajella myös siellä Kessunmaalla, sanoo Zaida-Viveka.
Jani Kielinen
