Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikertomus 2025 kertoo, että suurin osa maakunnan lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä. Tyytyväisimpiä ovat 4.–5. luokan pojat (91 prosenttia), kun taas vähiten tyytyväisiä ovat 8.–9. luokan tytöt (57 prosenttia vastaajista). Kuitenkin kohtalainen ja vaikea ahdistuneisuus näyttää yleistyneen lapsilla ja nuorilla; sitä oli yläkouluikäisistä tytöistä kokenut 33 prosenttia ja pojista yhdeksän prosenttia. Saman ilmiön on havainnut yli kolme vuotta Alajärvellä psyykkarina työskennellyt soinilainen Marja Jokiaho.
–Samaa kertoo myös Turun yliopiston tutkimus, joka toteaa nuorten ahdistusoireiden nousseen merkittävästi vuosien 2018 ja 2024 välillä. 13–16-vuotiailla tytöillä se kaksinkertaistui 14,5 prosentista 28 prosenttiin, pojilla lisääntyi neljä prosenttia. Kun peilasin tätä viime vuoden kouluterveyskyselyn tuloksiin Alajärven 8. ja 9. luokan osalta, niin kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta koki 29 prosenttia tytöistä ja 10 prosenttia pojista, mikä on hyvin linjassa maakunnan ja kansallisen tason kanssa.
Ahdistuksesta puhutaan paljon nykyisin ja siitä kärsivät yhtä lailla aikuisetkin. Mistä sen lisääntyminen johtuu?
–Tutkimuksen kautta tuli esille, että ahdistuksen ja ulkoisten uhkien välillä on vahva yhteys. Uhiksi katsotaan esimerkiksi luonnonkatastrofit, ilmastonmuutos, sodat ja pandemiat, mutta erityisesti tytöillä myös tosi paljon sosiaalisen median nostamat ulkonäkö- ja suorituspaineet sekä koulustressi. Ihannoidaan median roolimalleja ja koetaan painetta näyttää samalta. Koulupaineita on etenkin lukiolaisilla, mutta myös kahdeksas-yhdeksäsluokkalaisilla.
Jokiaho toteaa, että ahdistuksen kasvua on paljon selitetty koronalla, mutta ei se kokonaan sitä selitä. –Media tuo lähelle kaikki maailman uhat ja kriisit. Itse olin päivän Tiktokissa, mutta se olisi alkanut ahdistamaan, joten poistin sen äkkiä. Minulla on ollut tässä nuoria, jotka ovat vähentäneet somen käyttöä vapaaehtoisesti, koska ovat huomanneet sen lisänneen ahdistusta. He kertovat, että se on vaikuttanut positiivisesti. Kannattaa kokeilla, itse kunkin.
Jokiahon mukaan on vaikea sanoa, mistä nuorten kovat suorituspaineet ja vaatimukset, jopa armottomuus itseä kohtaan kumpuavat.
–Lähes poikkeuksetta nuoret sanovat, ettei kukaan ulkopuolinen vaadi, vaan se tulee heiltä itseltään. Pojilla on ehkä enemmän rentoutta, vaikka samoja paineita heilläkin on.
”Tunteet tulisi pystyä tunnistamaan, nimeämään, kokemaan ja käsittelemään”
Ahdistus oireilee usein mielialan laskulla, saattaa tulla uupumusta ja väsymystä, ahdistusta aiheuttavien asioiden välttelyä ja kaverisuhteista vetäytymistä. Sitä voi olla vaikea erottaa normaalista nuoruuteen kuuluvasta vetäytymisestä, mutta vanhemmat voivat huomata muutosta nuoren olossa ja käytöksessä, kun ahdistuneisuus tulee kuvioon. Toiset nuoret sinnittelevät ja pysyvät toimintakykyisinä, mutta se käy tosi raskaaksi ja voi aiheuttaa paniikinomaista oloa.
Nuoret osaavat hakea apua, ja kaverin esimerkki saattaa rohkaista ujompiakin.
–Ahdistusoireet voivat nousta esille terveydenhoitajalla tai kuraattorilla, ja he ohjaavat tarvittaessa meidän palveluun, perheiden ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukeen. Kun nuori aloittaa käynnit psyykkarilla, kartoitetaan ensin perusjutut: ravitsemus, lepo, liikunta, mielekäs tekeminen, kaveri- ja perhetilanne, koska tälle pohjalle rakentuu psyykkinen hyvinvointi. Suljetaan pois somaattiset syyt, keskustellaan siitä, mikä on haaste ja lähdetään sitten miettimään itselle sopivia ahdistuksen hallintakeinoja. Tunnetyöskentelyä tehdään aika paljon nuorten kanssa erilaisten terapiakorttien tai tehtävien kautta: tutkitaan sitä, mikä ahdistaa, onko se stressiä, epävarmuutta, liikaa vaativuutta ja armottomuutta itseään kohtaan tai ulkonäköpainetta, mikä on kullakin se suurin juttu.
–Joiltakin voi löytyä pohjalta mielialan haasteita, kuten masennusoiretta, jolloin lähdetään niitä selvittämään. Nuorisopsykiatri käy kahden viikon välein, hänelle voidaan varata aika.
Tärkeimpänä Jokiaho näkee, että nuoren kokemusta ei vähätellä, vaan kuullaan, validoidaan ja pohditaan, mistä voi olla apua: olisiko hyvä tehdä jotain muutoksia vuorokausirytmiin, tai kokeilla rentoutus- ja hengitysharjoituksia, jotka ovat hyvä keino voimakkaan ahdistuksen hallintaan.
–Suosittelen mielenterveystalo.fi-sivustoa, siellä on omahoito-ohjelmia ja Chillaa-sovellusta, josta saa apua jännitykseen ja stressiin. Nämä eivät kuitenkaan korvaa sitä, että puhuu jonkun ihmisen kanssa.
Jokiaho korostaa tunnetyöskentelyn merkitystä. Tunteet tulisi pystyä tunnistamaan, nimeämään, kokemaan ja käsittelemään.
–Ahdistuskin on vain tunne, joka tulee ja menee, mutta nimeämmekö yleisesti ahdistukseksi epämukavuuden tunteita? Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu iso muutos ja tuskaisuutta, ja nuorten tulisi saada purkaa myös niitä. Apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä, ja ammattilaisen tehtävä on sitten arvioida, kuinka toimitaan.
Vanhemman läsnäololla on merkitystä
Jos oman nuoren käytös muuttuu huolestuttavasti, psykoterapeutti ja psykiatrinen sairaanhoitaja Marja Jokiaho ohjeistaa vanhempaa ottamaan asian puheeksi.
–Vaikka nuori painuu omaan huoneeseensa, hän ymmärtää kyllä, että olet kiinnostunut hänen asioistaan. Jos nuori ei innostu puhumaan, voi laittaa WhatsAppissa viestiä ja pyytää kontaktia. Väkisin sitä ei voi tehdä, vaan nuoren ehdoilla. Ilmaise, että olet valmis juttelemaan, kysy, onko joku hätänä, kannusta menemään terveydenhoitajalle tai juttelemaan kavereille.
Helsingin Sanomissa 21. tammikuuta julkaistu nuorisopsykiatrian professori Anu Raevuoren mielipide Nuoret suorastaan janoavat aikuisten asettamia rajoja pysäytti Jokiahon.
–Siinä todetaan, että nuoret tarvitsevat aikuisia, jotka pysyvät rauhallisena ja kuuntelevat, eivätkä jäljittele nuoria tai häpeile aikuisuuttaan. Tätä tarvitaan vanhemmuudessa. Sosiaalinen media ja media yleensä osuvat herkkiin aivojen alueisiin, ja liiallisesti käytettynä haittaavat aivojen kehitystä.
Jokiaho toivoisi perheille yhteisiä ruokahetkiä, jotakin yhteistä tekemistä, kuten lautapelejä, ulkoilua, ostoksilla käymistä, elokuvan katsomista tai vain sohvalla istumista yhdessä.
–Ei jatkuvasti, mutta että olisi joku yhteinen juttu ja läsnäoloa kiireisen arjen keskellä.
