Eläkepäiviään Kaustisella viettävä Mikko Valo muistetaan Järviseudulla ehkä parhaiten 30-vuotisesta urasta Lappajärven kunnan kulttuurisihteerinä. Hänen komea lauluäänensä tuli tunnetuksi Lappajärven pelimanneissa ulkomaita myöten. Kunnan puolesta hän osallistui muun muassa Lokakuun loiskeiden, Lappajärven musiikkipäivien sekä kuvataideleirien järjestämiseen. Monet muistavat hänet myös parivuotisesta Kivitipun ohjelmaisännyydestä sekä pohjoiseen suuntautuneiden laskettelumatkojen järjestämisestä.
–Lappajärvelle tultuani rupesin vetämään laskettelumatkoja Lappiin, lähinnä Rukalle ja Syötteelle. Kuusamossa asuessa oli tullut tutuksi Oivangin leiri- ja kurssikeskus, joka on toiminnassa vieläkin. Sieltä oli lyhyt matka Rukan tunturiin. Alkuaikoina jotkut jopa hiihtivät, viimeisillä reissuilla mukana oli lähinnä lumilautoja. Lappajärveltä lähti aina bussillinen väkeä mukaan. Ihan loppuaikoina avattiin osallistumismahdollisuus myös naapurikuntiin. Ne olivat haastavia reissuja, mutta oli mukava tarjota nuorille sellainen mahdollisuus.
Kaustisella syntyneelle Valolle eivät kansakoulun jälkeen maistuneet lukio-opinnot naapurikunnassa Vetelissä, joten tie vei Mikkeliin Suomen nuoriso-opistolle, jossa hän suoritti nuoriso-ohjaajan tutkinnon. Ennen armeijaa Valo työskenteli Seinäjoella Eskoon keskuslaitoksessa ja armeijan lääkintäpuolella hän kiinnostui hoitoalasta.
Koti Kuusamosta
–Tein Seinäjoella mielisairaanhoitajan tutkinnon vuonna 73 ja työskentelin Pitkäniemen sairaalassa parisen vuotta. Kypsyin hoitoalaan ja kolmivuorotyöhön aika nopeasti. Vimpelin Sääksjärveltä kotoisin oleva Pirjo-vaimoni opiskeli tuolloin Tampereella jumppariksi. Ruvettiin miettimään, mitä tehdään isona. Heitettiin tikkaa, ja muutettiin sitä myöten Kuusamoon, jonne kummallakaan ei ollut ennestään mitään kytköksiä.
Valojen ensimmäinen koti Kuusamossa oli lakkautettu koulu, jossa ei ollut sähköä, ja jonka naapureina olivat porot ja karhut. Valot viehättyivät paikasta ja alueen luonnosta niin, että Kuusamossa vierähti yhdeksän vuotta. Muutaman muuton jälkeen keskustan uusista rivitaloista löytyi pysyvä oma koti.
–Lapset syntyivät Kuusamossa; esikoinen Perttu vuonna 82, kaksoset Arttu ja Reetta heti perään vuonna 83. Siinä oltiin lujilla, Pirjo varsinkin. Vapaa-aikasihteerin töitä oli myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ja siihen päälle vielä valmennusreissut. Työskentelin valmennustehtävissä Kuusamossa, jotka kohdentuivat myös Lapin Urheiluopistoon Rovaniemelle. Kyttäsin siinä sivussa uutta työpaikkaa, koska halusimme lähemmäksi auttavia käsipareja. Lappajärvelle muutettiin vuonna 84, kun sain sieltä työpaikan. Molempien vanhemmat olivat lähempänä, heistä oli suuri apu pienten lasten kanssa.
Lappajärveltä eläkepäiviksi takaisin Kaustiselle
Valo muistelee lämmöllä aikaa Lappajärvellä.
–Oli hieno tehdä töitä siellä. Kukaan ei hiostanut ja puhaltanut niskaan, kukaan ei arvostellut. Hyviä ystäviä jäi niiltä vuosilta. Joka vuosi käyn Lappajärvellä, kesämarkkinoiden aikaan näkee paljon tuttuja. Olen tosi kiitollinen, että sain olla Lappajärvellä elämän tärkeät vuodet. Myös perhe on kokenut Lappajärvellä olon hienona asiana. Viihdyimme siellä hyvin, mutta halusimme eläkepäivät viettää jossain muualla. Pirjo ei halunnut Sääksjärvelle, ja kun lapsuudenkodin puolikkaan lunastaminen veljeltä tuli mahdolliseksi, muutto eläkepäiviksi kotikuntaan varmistui.
Valo kertoo paluumuuton kotikuntaan sujuneen hyvin, vaikka asukkaisiin on saanut tutustua uudelleen.
–Kun on ollut kauan pois, niin on vaikea tulla takaisin. Paljon piti kysellä, että kenenkäs tyttöjä ja poikia sinä olet, kun ei tuntenut enää ketään.
Kuorolaulua ja penkkiurheilua
Harrastukset pitävät eläkeläisen mielen virkeänä. Valon mielestä kenenkään ei kannata jämähtää kotiin. Hänelle erityisen tärkeitä ovat musiikki ja yhteisöt.
–Musiikki on tullut verenperintönä pelimanni-isältä. Minulta sujuu harmoonin tämmäys ja kontrabasson soittokin, mutta lähimpänä sydäntä on laulu. Heti tänne palattuani liityin mieskuoroon. Eläkeläisten liitossa olen ollut mukana aktiivisesti, matkanjärjestäjänä ja yhteislauluiltojen vetäjänä. Hallituksessa olin viimeiset viisi vuotta, nyt jäin pois siitä, mutta osallistun muuten liiton toimintaan. Järjestöissä yritetään pitää eläkeläisten puolta, meille järjestetään kursseja muun muassa eri laitteiden käytöstä. Kirjasto on tärkeä paikka, siellä järjestetään hyviä vierailuja. Sukututkimusta harrastin jo vähän Lappajärvellä, siihen hommaan kun kerkeäisi vielä enemmän paneutua.
Valon aika kuluu kesämökillä Tastulassa, kävelyillä kylänraitilla, paikallisuutisia lukemalla ja lastenlasten kanssa touhutessa. Hän on myös innokas penkkiurheilija kaikkien lajien osalta.
–Koen, että meidän Perhonjokilaaksomme on todella hyvä lehti, kuten Järviseudun Sanomatkin. Minulle tulee lehti aina vaan, seuraan aktiivisesti Järviseudun kehitystä. Kankaanpäässä asuvat 3- ja 6-vuotiaat lapsenlapset ovat tärkeitä. Tulisi nähtyä enemmän, jos he asuisivat lähempänä.
