Työvoimatoimiston virkailijan kommentti kateudesta on jäänyt mieleen, kun olin työharjoittelussa: ”Täällä yrittäjyys ei voi menestyä ihmisten kateuden takia, kateus on täällä omaa luokkaansa. Pelätään, että toinen rikastuu, jos ostan häneltä tuotteen…”
Kateus on varsin yleinen tunnetila, sitä on varsin paljon. Raamattukin käsittelee sitä, mutta miksi siitä puhutaan kuitenkin vähän? Psykoterapeutti Emilia Kujala on kirjottanut tietokirjan kateudesta. Kujalan mukaan sosiaalisessa mediassa kateus voi näyttäytyä vihapostina ja juoruiluna. Se on salakavalaa.
Keskiajan kuuluisa skolastikko oli Tuomas Akvinolainen. Hänen mukaansa kateus on ”surua toisen hyvästä”. Se on sisäistä epämukavuutta, joka johtuu muiden menestyksestä. Kateellinen ihminen ei suo toiselle hänen hyväänsä, vaikka toisen onni ja menestyminen eivät olekaan häneltä itseltään pois. Käytännössä kateuden tunne ilmenee usein toisten aliarvioimisena, kielteisten asioiden esille nostamisena, panetteluna – jopa inhona ja suoranaisena vihana. Ruotsin kielessä kateus sanana on avundsjuk, mutta pelkkä avund tarkoittaa kateutta, siis ”kateussairaus”.
Kirjailija Leevi Launonen kirjoittaa osuvasti: ”Olen kuullut elämäni aikana satoja hengellisiä puheita, mutta en muista kuulleeni yhtään ainoaa kunnon saarnaa kateudesta. Raamattu kuitenkin viittaa siihen monissa kohdin. On hyvä muistaa, että koko kosmoksen moraalinen lankeemus sai alkunsa kateudesta. Samoin ensimmäinen ihmismurha oli kateuden aiheuttama. Ja kateus oli evankeliumien mukaan keskeinen syy myös siihen, että ylipapit jättivät Jeesuksen Pilatuksen käsiin ristiinnaulittavaksi. Kyse ei ole siis mistään pienestä asiasta.” Kateus aiheena on tabu, mutta se voi olla itsetutkiskelun väline.
Kateutta on joka paikassa, myös vapaakristillisissä yhteisössä. Se voi myös heikentää työpaikan ilmapiiriä. Kateus voi olla ei-kielellistäkin. Ilmeet kertovat, katsotaan muualle tai ei puhuta mitään, jos sinulla on hieno vanha auto, jolla kesäisin ajelet. Samanhenkiset ihmiset tervehtivät ja tulevat juttelemaankin. Mutta Kujala toteaa, että tässäkin voi erehtyä ensi kontaktissa, eli kyseessä ei välttämättä ole kateus. Se voi olla ihan uteliaisuuttakin tai sitten se ei vain kiinnosta. Kateuden voi kääntää positiiviseksi; se voi inspiroida. ”Kun tuokin pärjää, niin minäkin pärjään, pistän vielä paremmaksi!” Tuttu periaate!
Lasse Pippola
