Alajärveläinen valokuvaaja Pekka Rantakangas kertoo, että hautajaiskuvaus on hänelle paljon enemmän kuin työtehtävä – se on tapa olla läsnä ja auttaa surevia tallentamalla viimeinen palvelus läheiselle.
–Hautajaiskuvat ovat enemmän kuin pelkkiä kuvia. Niihin sisältyy ikuistettu hetki, rakkaus ja kunnioitus läheisen elämää kohtaan. Omaiset haluavat tehdä tilaisuudesta pois nukkuneen näköisen ja hänen elämäänsä kunnioittavan, usein pienimpiä yksityiskohtia myöten. Juuri nämä asiat haluan kuvillani tallentaa, hän kuvailee.
Valokuvaajan mukaan hautajaiset ovat yksi elämän merkittävimmistä ja koskettavimmista hetkistä – hyvästien hetki, mutta samalla muiston juhla.
–Surusta huolimatta hautajaisissa on myös toivon näkökulma. Jeesuksen ristinkuoleman kautta meillä on kuitenkin toivo jälleennäkemisestä.
Lapset ovat usein aidoimpia läsnäolijoita.
–Pienet lapset ovat aidoista aidoimpia. He kysyvät, ihmettelevät ja katsovat kaikkea avoimin silmin. Heidän ilmeensä ja uteliaisuutensa tuovat valoa raskaisiin hetkiin. Moni on sanonut jälkeenpäin, että juuri lasten kuvat ovat olleet niitä kaikkein lohdullisimpia.
Hiljainen läsnäolo
Brittiläinen legendaarinen valokuvaaja Jane Bown on sanonut: ”Valokuvaajien ei pitäisi näkyä eikä kuulua.”
Tämä ohje on Rantakankaallekin tärkeä. Hautajaiskuvauksessa Rantakangas pyrkii olemaan läsnä hiljaisesti ja kunnioittavasti. Hän kuvaa dokumentaarisella otteella – tilanteita ei ohjata, vaan ne tallennetaan sellaisina kuin ne tapahtuvat.
–Pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton osa tilaisuutta, jotta voin tallentaa aidot hetket, eleet ja tunnelmat. Näistä kuvista muodostuu usein arvokas muisto niille, jotka olivat paikalla – ja myös niille, jotka eivät päässeet mukaan, Rantakangas kertoo.
Hautajaisten kuvaaminen vaatii aina ennakkosuunnittelua. Jos kyseessä on vieras kirkko, valokuvaaja perehtyy tilaan etukäteen.
–Kun kuvasin Kortesjärven kirkossa, piti vähän googlailla, millainen paikka on kyseessä. Tutuissa kirkoissa, kuten Alajärvellä, Vimpelissä, Lappajärvellä ja Evijärvellä, jo tietää, mistä arkkua kannetaan, missä on paras seistä, ettei ole kenenkään tiellä ja missä arkku on tilaisuuden aikana, Rantakangas kertoo.
Ennen tilaisuutta Rantakangas varmistaa suntiolta haudan paikan ja kulkureitin sinne, jotta surusaattueen kuvaaminen onnistuu mahdollisimman huomaamattomasti.
–Kamera ei saa olla häiritsevä. Käytän hiljaista suljinta, liikun maltillisesti ja käytän pehmeäpohjaisia kenkiä – vaikka joskus lattia silti narisee, hän hymyilee.
Valokuvauksen kipinä syttyi pimiössä
Rantakangas muistelee, miten kaikki alkoi jo 1970-luvun puolivälissä keskikoulun pimiössä.
–Innostuin valokuvauksesta ollessani keskikoulussa. Kuvaamataidon opettaja, taiteilija Markku Hakala, opetti meille mustavalkokuvien tekoa koulun valokuvalabrassa eli pimiössä, hän kertoo.
Ensimmäiset kuvat hän otti muovisella Kodak Instamatic -kameralla, mutta intohimo vei nopeasti pidemmälle.
–Ostin järjestelmäkameran, Minoltan, jossa oli vaihdettavat objektiivit. Sama kamera on vieläkin vitriinissäni muistona niistä vuosista, hän hymyilee.
Kuvaaminen ja kuvien kehittäminen veivät mukanaan niin, että koulupäivien jälkeen pimiössä vierähti usein tuntikausia.
–Kerran sain jopa joulutodistukseen kuvaamataidosta vitosen, vaikka aiemmin numero oli ollut ysi. Kun kysyin opettajalta syytä, hän totesi, ettei minulla ollut yhtään piirustusta koko syksyltä – olin ollut kaikki tunnit pimiössä! Keväällä numero oli jo täysi kymppi, hän naurahtaa.
Valokuvaus on kulkenut mukana läpi elämän
“Kamera on ollut matkassa 1970-luvulta asti – ja yhä se innostaa joka päivä.”
Rantakangas kertoo, että valokuvaus on ollut osa hänen elämäänsä jo yli viiden vuosikymmenen ajan.
–Aloitin kuvaamisen 1970-luvulla, ja vaikka olen vuosien varrella tehnyt monenlaisia töitä – parturi-kampaajana, rakennusmiehenä, lähetystyöntekijänä ja mediatoimittajana – valokuvaus on pysynyt mukana koko ajan, hän kertoo.
Perhe on hänelle tärkeä osa elämää.
–Meillä on vaimoni Päivin kanssa kahdeksan aikuista lasta ja kuusi ihanaa lastenlasta. He ovat elämän suurin ilo ja lahja – ja usein myös kameran edessä, hän hymyilee.
Mainosalalta takaisin valokuvauksen juurille
Vuonna 2007 hän perusti Tampereella oman mainosalan yrityksen, Pilvidesignin, jossa yhdistyivät luovuus ja visuaalisuus.
–Tein verkkosivuja, videoita ja graafista suunnittelua – kuten mainoksia ja julkaisujen taittoa. Se oli opettavaista aikaa, ja sain tehdä paljon erilaisia projekteja, hän muistelee.
Myöhemmin perhe muutti Alajärvelle, ja samalla löytyi myös paikka valokuvausstudiolle.
–Sain käyttööni tilat studiokuvausta varten. Vähitellen valokuvaus vei yhä enemmän aikaa ja sydäntä, ja lopulta päätin keskittyä siihen täysipainoisesti.
Yrityksen nimi vaihtui ajan myötä uuteen, kuvaavampaan muotoon – Fotostudio Pekka Rantakangas.
–Nimi kertoo suoraan siitä, mitä teen ja mistä olen innostunut.
Nykyään Rantakangas tarjoaa studiollaan Alajärvellä monipuolisia kuvauspalveluita.
–Kuvaan perheitä, lapsia, henkilöitä ja muotokuvia. Lisäksi olen mukana erilaisissa tapahtumissa, kuten häissä ja hautajaisissa – hetkissä, jotka ansaitsevat tulla kuvatuksi arvokkaasti ja läsnäolevasti, hän kertoo.
Valokuvauksessa häntä kiehtoo ennen kaikkea ihmisten kohtaaminen ja tarinoiden tallentaminen.
–Jokainen kuva on pala elämää. Kun saan muuntaa ohikiitävän hetken ajattomaksi tarinaksi ja välitettyä tunteen, olen onnistunut, hän sanoo hymyillen.
Pekka Rantakangas
