Kolean lokakuisen tiistai-illan hämärtyessä pieni joukko ihmisiä oli kerääntynyt Kortesjärvellä Ylikylän entisen koulun pihapiirissä sijaitsevan muistomerkin äärelle pienimuotoiseen tilaisuuteen.
Syynä oli EU:n laajuisesti vuosittain vaihtuvalla teemalla järjestettävä Euroopan kulttuuriympäristöpäivä. Tarkoituksena on lisätä tietoisuutta Euroopan kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Sitä on tapana juhlistaa erilaisten tempauksien ja tapahtumien muodossa.
Tämän vuoden teemana on Rakennettu perintömme. Siihen kuuluu, että samalla kerätään tietoa kohteista, joita ihmiset pitävät tärkeinä, jotta ne tallentuisivat jälkipolville. Koulun pihan muistomerkki on yksi tällainen kohde.
Tilaisuuden avauspuheen piti Ylikylän nuorisoseuran puheenjohtaja Joonas Autio. Hän kertoi, että samalle paikalle, päivälleen 86 vuotta sitten, kerääntyivät kortesjärveläiset miehet, joiden matka jatkui ensin Kauhavalle ja sieltä junalla kohti Itä-Suomea. Talvisota oli alkamassa.
”Ja siksi me olemme nyt täällä”
Vuonna 1993 paikalle pystytettiin muistomerkki, jonka oli omilta mailtaan kaivanut niin ikään lähtijöiden joukossa ollut sotaveteraani Jaakko Vuorinen.
Kun muistomerkin paljastustilaisuus järjestettiin, Autio oli itsekin paikalla. Hän oli juuri aloittanut koulunkäynnin samaisessa koulussa.
–Muistan, että siinä oli sellaasia käppärääsiä miehiä ja Tikkasen Tuomo oli rehtorina. Siinä laulettiin ja sitten muistomerkki paljastettiin. Ei sen ikäisenä vielä näistä asioista tajunnut tuon taivaallista.
Myöhemmin, kun koulu lakkautettiin ja se siirtyi yksityiseen omistukseen, Autiolla heräsi huoli, painuisiko muistomerkki ihmisten tietoisuudesta unholaan.
–Ennen, kun tässä oli koulu, pihassa oli aina liikettä ja elämää. Siinä saatettiin odottaa jotakin ja samalla saattoi katsella muistomerkkiä ja se pysyi siten ihmisten mielissä.
Teemavuodesta Autio sai ajatuksen tilaisuuden järjestämisestä yhdessä Ylikylän nuorisoseuran ja Kauhavan seurakunnan kanssa. Samalla kunnioitettaisiin sotaan lähteneiden muistoa ja muistomerkki tallentuisi virallisesti rakennetun perinnön kohteeksi.
–Tämä kivi tässä on yksi niistä 48:ssa maassa olevasta rakennetun perintömme kohteista ja siksi me olemme nyt täällä; ettemme unohtaisi.
”Vakaumuksemme on, ei tuumaakaan”
Autio kertoi tutkineensa arkistoissa 86 vuoden takaisia sanomalehtiä kenttäpostia etsien. Päivämäärältä 14.10.1939 ei löytynyt mitään, mutta parin viikon päästä Ilkka-lehdestä löytyi pieni tekstin pätkä, jonka Autio luki ääneen. Siinä Kortesjärveläiset sotilaat lähettivät terveisiä kotiin ”täältä jostain.”
Kirjoittaja esiintyi nimimerkillä ”Vanha korpraali.” Kirjeessä kerrottiin, että 21 kortesjärveläistä oli majoitettu samaan taloon. Hurtti huumori lensi ja erityisenä ”koiranleukana” mainittiin Kukkoola-niminen herra. Sauna lämpeni joka ilta, sillä ”kortesjärveläinen mies haluaa esiintyä puhtaana niin sielultaan kuin ruumiiltaankin,” kirjoittaa Vanha Korpraali. Myös asenne tulevaa kohtaan oli pelkäämätön: ”Vakaumuksemme on, ei tuumaakaan”
Aution mukaan kuukausi kirjoituksen jälkeen talvisota alkoi.
–Ja kuten tuosta tekstistä huomaa, kyllä siellä jo tiedettiin, mitä on tulossa ja siinä selvästi luotiin yhteishenkeä. Uskon myös, että kun miehet tässä silloin seisoivat, he tiesivät, että kaikki heistä eivät palaa takaisin, toteaa Autio ja päättää puheensa juhlavasti:
–Vaikka yö alkaa laskeutumaan ja tuuli käy kylmästi, olen iloinen, että te tulitte tänne.
Lopuksi Kortesjärven kappalainen Nina Eskoli luki psalmista 91, jonka jälkeen rukoiltiin yhdessä. Rukouksessa kiitettiin aiempien sukupolvien työstä ja uhrauksista yhteiskuntamme hyväksi, mutta muistettiin myös, että sotien traumat siirtyvät seuraavillekin sukupolville.
–Hoida niitä haavoja, joita me yhä kannamme itsessämme menneiden vuosikymmenten tapahtumien ja menetysten vuoksi, Eskoli lausui.
Loppuvirren jälkeen siirryttiin Nuorisoseuralle, jossa oli järjestetty kahvitus ja pientä purtavaa kaikille osallistujille.
Jani Kielinen
