Järviseudun yksi tunnetuimpia tarinoita mellastavista hengistä on Pellosmaan pirut. Tarinan mukaan Pellosmaan navetassa tapahtui kummia, kun kiviä lenteli, täysinäiset vesiammeet kaatuivat ja sonni lensi ilmaan. Tässä on kyseessä niin sanottu poltergeist-, räyhähengeksikin kutsuttu paranormaali eli yliluonnollinen ilmiö, johon liittyy selittämättömiä tapahtumia, kuvailee lappajärveläinen kansanperinteen asiantuntija Tuija Ahola.
Ahola kertoo, että paikallinen kummitusjuttuperinne on osa suullista kansanperinnettämme. Sukupolvelta toiselle siirtyneen suullisen kansanperinteen käsite on laaja, siihen kuuluvat muun muassa runous, sadut, tarinat ja sananparret.
–Tarinat ovat eläneet suullisena kerrontana ja niillä voi olla hyvinkin pitkät juuret. Osan muoto tulee antiikin mytologiasta saakka, osa on muuttunut ja niistä on tullut paikallisia tarinoita.
Aholan mukaan tarinaperinne jaetaan historiallisiin- ja uskomustarinoihin.
–Kummitustarinat, jossa jokin yliluonnollinen on läsnä, kuuluvat uskomustarinoihin. Historialliset tarinat pohjautuvat todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin, eikä niissä ole yliluonnollista mukana. Toki yhtymäkohtiakin on. Hyvä esimerkki historiallisesta uskomustarinasta on Vimpelin kalkkikiven löytyminen. Kirkkoherra Fellman pyydettiin taloon ajamaan paha pois. Talon vasta rakennettu takka paukkui, ja uskottiin, että se johtuu pahasta hengestä. Fellman kuitenkin huomasi, että takka oli rakennettu kalkkikivestä, ja kuumuus aiheutti kivien paukkumisen.
Kummitustarinoissa esiintyy usein paholainen, joka vie ihmisen tai houkuttelee ihmisen syntiin, piru tai pirun riivaamia, on vaihdokastarinoita, mellastavia henkiä. Yliluonnollisissa tarinoissa esiintyy myös yleensä hyväntahtoisina pidettyjä haltioita.
–Haltiatarinoita on valtavasti, koska haltioita on ajateltu olevan joka paikassa. Tarinoissa niihin liittyykin usein joku paikka, kuten sauna, mylly tai riihi. Haltiat mielletään hyväntahtoisiksi ja haltiatarinat ovat positiivisempia ja kesympiä kuin paholaistarinat.
Tarinat viihdyttivät yksitoikkoista arkea
Tarinoilla rytmitettiin arjen askareita ja viihdytettiin yksitoikkoista työtä tekeviä.
–Syksyn pimeinä iltoina tuvissa miehet tekivät puutöitä ja naiset kehräsivät tai karstasivat. Ei ollut televisioita eikä muutakaan viihdykettä, joten puuduttavasta työnteosta tuli antoisampaa tarinoiden avulla. Tai vaikka nuotiolla tervaa poltettaessa, tulta valvoessa. Mukavasti siinä ilta vierähti tarinoidessa.
Yleensä tarinoihin liittyy joku opetus tai varoittaminen.
–Tarinoilla oli monta merkitystä ja niiden kertomiselle monta tarvetta. Lapset kuuntelivat aikuisten tarinointia, minkä avulla heitä varoitettiin esimerkiksi lähteellä tai koskessa olevasta näkistä.
Tarinat auttavat ymmärtämään selittämättömiä asioita.
–Miksi joku asia on niin kuin on, tulee selitetyksi tarinan avulla. Tarinat auttavat
meitä ymmärtämään moninaista maailmaa ympärillämme.
Tarinaperinne hiipui, eikä kerronnalle ollut enää tarvetta radioiden ja televisioiden yleistyessä.
Ahola kuitenkin näkee, että tarinaperinne on nousemassa.
–Maailmalla on tarinaperinteeseen liittyviä hankkeita, meillä Suomessa ehkä vähemmän. Niitä olisi mielenkiintoista tehdä ja olisi tosi tervettä, että tarinaperinnettä elvytettäisiin. Toivon, että tarinaperinne kokisi uuden tulemisen.
Järviseudulla tarinaperinnettä on elvytetty esimerkiksi Väinöntalon kummitustarinailloilla.
–Ne ovat olleet suosittuja. Niissä on kerrottu muun muassa näitä Järviseudun historia III-kirjaan kerättyjä tarinoita ja yleisökin pääsi omista kokemuksista kertomaan. Tarinankerronnassa on jotain hyvin yksinkertaista, mutta silti kiehtovaa. Siihen ei tarvita mitään erityisoppeja, taitoja tai välineitä, vaan se toimii sellaisenaan, kun kuulijat ja kertoja ovat yhdessä. Se on ainutkertainen kokemus eikä sitä voi toistaa samanlaisena, siinä on se taika.
Lappajärvellä nähty katoava pyöräilijä on merkki uudesta kummitustarinasta
Kummitusjutut eivät ole vaan menneen ajan tarinoita, vaan tarinoita syntyy nykypäivänäkin. Esimerkiksi ufotarinat ovat nykypäivän kummitustarinoita.
–Viime viikon lehden esimerkki pyöräilijästä on nykypäivän kummitustarina. Ja ufotarinat. Joillekin ne ovat ihan tottakin, mutta niissä on myös sellaista yliluonnollista, jota ainakaan kaikki ihmiset eivät ymmärrä. Samoin oli aikoinaan haltiatarinat, ne olivat hyvinkin totta joillekin, mutta ei kaikille.
Aholalla itsellään ei ole omakohtaista kokemusta yliluonnollisista ilmiöistä.
–Minulle ne kuuluvat ehkä enemmän tähän kansan- ja tarinaperinteeseen. Mutta uskon, että eri ihmiset voivat nähdä, kuulla ja kokea erilaisia yliluonnollisia ilmiöitä. Jotkut ovat tosi herkkiä niiden suhteen.
