Lokakuun alussa vietetään jälleen Vanhustenpäivää ja 6. lokakuuta alkaen Vanhustenviikkoa. Vanhustyön keskusliiton aloitteesta perinne on jatkunut jo yli 70 vuotta, ja tänä syksynä teema on kauniisti nivottu ajatukseen Onni kasvaa yhteisössä.
Yhteisö on hyvinvoinnin kannalta lähes yhtä välttämätön kuin ravinto ja uni. Yhteisö luo turvallisuuden tunnetta, antaa merkitystä ja tuo arkeen iloa. Kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita, on sydänkin kevyempi.
Meillä Järviseudulla on onneksi vielä voimissaan ainakin jonkinasteinen yhteisöllisyys, talkooperinne ja naapuriapu. Kyläjuhliakin pääsemme viettämään tulevana lauantaina Lakis Areenalle!
Kuitenkin kaikesta yhteisöllisyydestä huolimatta, löytyy meiltäkin paljon ikääntyneitä (ja nuorempia), joiden arjesta syystä tai toisesta turvan tunnetta tuova yhteisö puuttuu.
Mitä siis, jos omaa yhteisöä ei ole?
Yksinäisyys syö sisältä ja heikentää omanarvontuntoa. Kun yhteisön tuki puuttuu, voi arjenkin merkityksellisyys horjua. Hyvinvointialueen säästötalkoot tuskin tätä asiaa parempaan suuntaan vievät. Siksi Vanhustenviikon sanoma koskettaa meitä kaikkia, ikään katsomatta. Yhteisö ei synny itsestään, sen rakentamiseen tarvitaan niin minua kuin sinuakin.
Kerran minulle soitteli eräs mummeli. Pian kävi ilmi, että oli soittanut väärään numeroon, mutta puhuimme silti puhelimessa melkein puoli tuntia. Mummolla oli paljon asiaa ja ajattelin, että ei se ole minulta pois jutella mummon kanssa hetki mukavia. Toivottavasti siitä jäi mummolle hyvä mieli, minulle ainakin jäi.
Jokainen meistä voi olla se lenkki, joka liittää toisen osaksi yhteistä ketjua. Hymyllä, kohtaamisella, pienellä palveluksella tai vaikka puhelinsoitolla.
Rakastan tätä afrikkalaista sananlaskua: Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, menkää yhdessä.
Johanna Korkea-aho
