Prometheus-Kustannus julkaisee nyt vimpeliläislähtöisen lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Heikkilän yhdennentoista teoksen Kiirastuleni Kilpilahdessa, joka on neljäs osa hänen omaelämäkertateossarjaansa. Teos alkaa vuodesta 1988, kun Heikkilä 46-vuotiaana työterveyslääkärinä aloittaa Nesteen työterveyslääkärinä Porvoon Kilpilahdessa. Kasvava ja maineikas suuryritys oli houkutteleva vaihtoehto edellisen työnantajan Keskusosuusliike Hankkijan heiluessa konkurssin partaalla. Heikkilän ensimmäinen toimi uudessa työpaikassa oli nostaa ennaltaehkäisevä toiminta ja työturvallisuus keskiöön sairauksien ja vammojen hoitamisen sijaan. Isossa yrityksessä kaikki ei kuitenkaan toiminut kitkattomasti ja niin sujuvasti, kuin asiantuntija itse asiat näki parhaaksi. Työnohjauksen kehittäminen, menetelmä hankalien tapausten käsittelyyn, työntekijöiden liikuttaminen ja halu tutkia asioita akateemisesti nousivat teemoiksi noina työvuosina.
Osa tarinaa on juonne, joka osaltaan on nostanut Nesteen nykyiseen asemaan biopolttoaineen ja ympäristöystävällisemmän toimintatavan tiimoilta. 1980-luvulla paikalliset luonnon ystävät Porvoossa olivat panneet merkille puiden harsuuntumisen ja syyttävä sormi osoitti kohti alueen suurinta teollista toimijaa. Aihe nostettiin esille voimakkaasti ja se olikin sykäys ympäristöystävällisempien polttoaineiden kehittämiselle: aluksi alettiin poistaa rikkiä Neuvostoliitosta saatavasta raaka-aineesta.
”Hongan latvasta kuului kuhankeittäjän laulu tervetuliaisiksi. Kevyt eteläinen tuulenvire nosti Päijänteen pinnan tummansiniselle kareelle ja olin onnellinen kantaessani eväskassiamme sisälle mökkiin.”
Heikkilä jatkaa avoimella linjalla elämänsä kertomusta. Esille nousevat lasten harrastukset, yhteiset Lapin retket, kesäpaikan merkitys elämässä; savusaunan teko ja kalastelu Päijänteellä. Kiirastulen vuosiin sijoittuvat myös elämän suuret surut: lahjakas esikoistytär Taru menehtyy yllättäen ja Kaarina-vaimo aggressiivisen haimasyövän seurauksena.
Heikkilä kritisoi kirjassaan kuppikuntaisuutta yliopistomaailmassa, johtajien epätasa-arvoista kohtelua alaistensa suhteen, ja tieteen etiikkaa.
–Luulin, että rehti toiminta olisi käytäntö tieteessä mutta valitettavasti toisten hyväksikäyttö ja oma ahneus näyttää kuuluvan liian monien luonteenpiirteisiin. Haluaisin rehellisuuden olevan vallitseva käytäntö.
Kirjan jälkisanoissa Heikkilä, 83, kirjoittaa aikovansa lopettaa kirjoittamisen, joten voi olla, ettei eläkevuosista enää julkaista muistelmia. –Minun voimani ovat selvästi alkaneet ehtyä.
Kiirastuleni Kilpilahdessa -kirjan julkaisutilaisuus pidetään Vimpelin Nuorisotalolla tiistaina 23. syyskuuta kello 17.30.
”Nuoren diplomi-insinöörin suupielessä karehti ivallinen hymy. – ’Ainahan noita löytyy…'”
— Kommentti liuotinvaraston vuotavasta hanasta, joka kuvastaa välinpitämättömyyttä työympäristön riskeihin.
