Psykologian parissa elämäntyönsä tehnyt alajärveläisjuurinen filosofian tohtori, psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen nähdään usein mediassa antamassa asiantuntijalausuntoja lasten ja nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymiseen liittyvistä aiheista. Viime aikoina hän on kommentoinut muun muassa yhteiskunnassa lisääntynyttä onnellisuuden tavoittelua, itsekeskeisyyttä, ahdistuneisuutta ja uupumusta. Hän puhuu tieteellisessä ilmaisussaan aina suoraan ja aina tutkimukseen nojautuen ja tietää, että aina tiede ei miellytä vastaanottajaa.
–Jokaisella on tietynlainen kokemus elämästä ja lasten kasvattamisesta, ja tutkimustulos saattaa olla ristiriidassa sen kanssa. Yksilöllisen elämäntavan yksi piirre on, että ihmisen on vaikea ottaa vastaan ennakkokäsityksestään poikkeavaa tietoa. Se edellyttäisi sen ymmärtämistä, että oman kokemusmaailman ulkopuolella on jotain muuta kuin sitä, mitä on itse kokenut. Usein psykologinen tutkimustieto herättää myös syyllisyyttä, jolloin on helpompi kieltää se.
Keltikangas-Järvinen sanoo olevansa tutkija, ei maailmanparantaja.
–Ihminen on äärettömän mielenkiintoinen, monimutkainen ja jännittävä. Kiinnostaa kovasti, miksi olemme sellaisia kuin olemme. Jaan tietoa tutkimuksistani pyydettäessä, eikä minua kiinnosta, mitä tiedolle sen jälkeen tapahtuu. Luotan ihmisten harkinta- ja arvostelukykyyn, jokainen tekee ratkaisunsa itse. Sen sijaan poliitikot voisivat tutkimustuloksia enemmänkin katsoa.
Vanhemmuus on hukassa koko yhteiskunnalta
Vanhemmuus tuntuu olevan nyt vaikeampaa kuin koskaan, mutta onko se vanhempien vika?
–Kun sanotaan, että vanhemmuus on hukassa, kysyisin, keneltä se on hukassa? Yhteiskunnalta! On saatu läpi ajatus, että mitä aiemmin lapsi joutuu muiden eli ammattikasvattajien hoitoon sen parempi. Missä on silloin vanhempien vastuu? Yhteiskunta on täynnä ristiriitoja. Vallalla on vakaa käsitys, että pitäisi olla lisää tukea tähän ja tähän – aiemminkin syntyi ihan hyviä ihmisiä, jotka selvisivät. Kulttuuri määrittelee kasvatuksen, ei vaikkapa tiede tai tutkimus, mutta kuka seuraa, onko kasvatus tuottanut asioita, joita on tavoiteltu?
Lyhyenä oppimääränä vanhemmuuteen Keltikangas-Järvinen muistuttaa, että aikuisten tulee antaa lapselle se, mitä lapsi tarvitsee, ei sitä mitä lapsi haluaa.
Alajärvellä on aina ollut rooli ja mekitys elämässä
Keltikangas-Järvisen syntymäpaikka on Lapua, mutta nykykäytännön mukaan se olisi Alajärvi. Silloin syntymäpaikaksi merkittiin nimenomaan paikka, jossa oli syntynyt, ei vanhempien kotikuntaa kuten nykyään. Hänen syntyessään vanhemmat asuivat Helsingissä, jossa hänen isänsä opiskeli, mutta olivat kirjoilla Alajärvellä. Oikeastaan hän on siis syntyperäinen alajärveläinen. Ja siellä vanhemmat olivatkin loppiaisena 1946, kun tytär syntyi.
–Isä opiskeli juristiksi ja asui muualla, mutta hänelle Alajärvi oli aina ykköspaikka. Vanhemmillani oli Alajärvellä kesämökki, kunnes he eläkeläisinä siirtyivät pysyvästi pääkaupunkiseudulle: ensin pieni mökki joen rannalla Tuluutissa, sitten Kaartusenjärvellä. Kaartusella vietimme kesiä omienkin lasteni kanssa.
Viiden vuosikymmenen tietokirjailijuus palkittiin Warelius-palkinnolla
Liisa Keltikangas-Järvinen sai tämän vuoden Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinnon. Palkinto luovutettiin perjantaina aamupäivällä Tietokirjafestivaalin avajaisten yhteydessä Tekstin talolla Helsingissä.
Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan akateemisen uran erityisesti persoonallisuuspsykologian ja temperamentin tutkimuksen parissa. Hän on saanut useita tunnustuksia niin akateemisesta urastaan, jota on tehnyt Helsingin yliopistossa, kuten myös viidelle vuosikymmenelle ulottuvasta urastaan tietokirjailijana. Tietokirjoja hän on kirjoittanut muun muassa väkivaltakäyttäytymisestä ja itsetuhosta, itsetuntemuksesta, yksilöllisistä temperamenttipiirteistä, työelämän ja koulun paineista, stressin säätelystä ja sosiaalisuudesta. Kaikista kirjoista on otettu useita painoksia, mutta teoksesta Hyvä Itsetunto muodostui hitti: siitä on otettu kaikkiaan 23 painosta. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (WSOY) sai ilmestymisvuonnaan 2010 Lauri Jäntti -palkinnon.
Palkinnon perusteluissa todetaan, että Keltikangas-Järvinen on rohkea esikuva, sanavalmis asiantuntija ja yhteiskunnallinen keskustelija ja tutkimusalueensa uranuurtaja. Hän ei kirjoissaan syyllistä kasvattajia, vaan tuo keskittymisen, kuuntelun, läsnäolon ja ihmisten moninaisuuden sanomaa.
Suomen tietokirjailijat ry:n jakama Warelius-palkinto myönnetään vuosittain tietokirjailijalle, jolla on laaja ja korkealaatuinen tietoteostuotanto tai jolla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen tietokirjallisuuteen. Tänä vuonna toinen palkinnon saaja on kirjailija ja suomentaja Juhani Salokannel. Palkinto on arvoltaan 12 000 euroa.
Uusi kirja ilmestyy tammikuussa
Keltikangas-Järvisen tietokirjailijan ura jatkuu. Tammikuussa ilmestyy hän kirjoittamansa, WSOY:n kustantama Itsekkyyden aika, joka käsittelee vallitsevaa ääriyksilöllistä kulttuuria ja siitä seuraavaa pahoinvointia.
