SPR:n Vimpelin osaston saattohoitoystävätoiminta on käynnistynyt uudelleen koronavuosien tauon jälkeen.
Toiminta sai alkunsa siitä, kun vuonna 2018 SPR:n laitosystäväkurssilaiset vierailivat Venla- ja Väinökodissa.
–Eräs hoitaja sanoi silloin, että kyllä Vimpelissäkin kuollaan yksin. Se jäi mieleen, ja osastossa syntyi ajatus saattoystävätoiminnasta yhteistyössä seurakunnan kanssa, kertoo SPR:n puheenjohtaja ja saattohoitoystävänä toimiva Terttu Viita.
Seuraavana vuonna seurakunta järjesti aiheesta informaatiotilaisuuden, joka keräsi yli 40 osallistujaa.
–Kiinnostus oli kova. Osa tuli tietysti oman omaisensa takia. Kysyimme, keitä kiinnostaisi jatkaa asian parissa ja saimme nimiä, mutta toiminta ei lähtenyt kuitenkaan heti käyntiin. Asia jäi hautumaan, eikä seurakuntakaan siitä kummemmin palloa ottanut. Seuraavana vuonna sairaanhoitopiiri ja Alajärven seurakunta järjestivät kolmen illan pituisen saattohoidon tukihenkilökoulutuksen, jota pitämässä oli monia alan ammattilaisia. Siellä oli Vimpelistäkin kymmenkunta osallistujaa. Sen jälkeen meillä oli ensimmäiset saattohoitotapaukset. Sitten tuli korona.
Vimpelissä saattohoidon tukihenkilöitä on tällä hetkellä kahdeksan. He ovat aktiivisia ja valmiina tarttumaan pyyntöihin.
–Vaikka tuntuu, että aihe ja asiat on ollut paljon esillä, tuntuu ettei sana ole oikein levinnyt. Diakonin kanssa on puhuttu, että käytäisiin esittäytymässä hoitolaitoksissa, että ihmiset tietäisivät, että tällainen mahdollisuus on, ja osaisivat tarvittaessa ottaa yhteyttä.
Omaisen ja lähtevän tukena
Saattohoidon tukihenkilöt ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka tulevat saattohoitotilanteessa omaisen tai saattohoitopäätöksen saaneen pyynnöstä tueksi joko hoitolaitokseen tai kotiin.
–Kotona ollaan yhtä lailla omaisen kuin lähtevänkin tukena, kertoo saattohoitoystävä Hilkka Ilomäki.
–Hoitaja ei ehdi olla lähellä koko ajan, ja omainenkin voi haluta hetken omaa aikaa asioiden hoitamiseen, kävelyllä käymiseen tai nukkumiseen. Emme ole hoitajia, hoitotoimenpiteet on meiltä kielletty, olemme maallikkoja ja siinä tilanteessa ihminen ihmiselle, Ilomäki kuvailee saattohoitoystävän toimenkuvaa.
Vapaaehtoiset sopivat keskenään, miten ehtivät olla paikalla lähtevän vierellä. Mukana olevista puolet on eläkeläisiä, puolet työssä olevia. Vuoroja voi ottaa oman ehtimisen mukaan.
–Esimerkiksi viimeksi olimme paikalla puolesta päivästä iltakuuteen saakka kahden tunnin vuoroissa. On hyvä, jos samat henkilöt kävisivät aina saman henkilön luona, kun usein hoitajatkin vaihtuvat, se rasittaisi kuolevaa vähiten.
–Saattohoitokoulutuksessa on painotettu, ettei tarvitse osata vastata jokaiseen kysymykseen tai olla mikään sielujen asiantuntija, ihmisenä oleminen riittää. Ensisijaisesti on huomioitava se, jonka vuoksi siinä ollaan, hänen ehdoillaan. Salassapitovelvollisuus koskee myös omaisten suuntaan. Koulutuksessa kerrottiin myös, mitä konkreettisesti tapahtuu, kun ihminen on kuolemassa, mistä on ollut iso apu.
–Saattohoitoystäväksi voi alkaa kuka tahansa, joka sen omakseen kokee. Ei tarvitse ajatella, että täytyy mitään erinomaista sanoa. Pitää kädestä kiinni; jos toinen jaksaa jutella, niin jutellaan. Taisin viimeksi laulaakin, Viita kertoo.
Pontimena vapaaehtoistoiminnassa on aina halu auttaa
Vaikka kuolevan rinnalla eläminen herättää monenlaisia tunteita, jäi viimeisimmästä tapauksesta kaikille positiivinen kokemus.
–Saimme positiivista palautetta hoitajilta, omaisilta ja henkilöltä itseltäänkin. Olin kiitollinen, että sain tutustua häneen, sanoo Viita.
Aina kuolemat eivät ole seesteisiä.
– Elämäntilanteet voivat olla monenlaisia; voi olla rauhattomuutta ja tuskaa.
Viidalle ja Ilomäelle motivaationa saattohoitoystävänä toimimiseen on halu auttaa. Kumpikin on saattohoitanut omaa läheistään.
–Muistan aina, kun äiti oli lähtemässä ja lupasin, ettei hän jää yksin, millainen helpotus ja ilo huokui hänestä, vaikka hän ei kyennyt sanomaan mitään.
–Siinä tilanteessa se valkenee itselle, miten tärkeää on, että lähellä on joku kuoleman hetkellä ja tulee mieleen, miten moni siinä tilanteessa on yksin. Samoin kuin muustakin vapaaehtoistoiminnasta, tästä saa paljon itsellekin, kokee Ilomäki.
Kun voisi kuolla niin, että asiat ovat kunnossa
MILLAISIA ajatuksia saattohoitotoiminnan parissa saadut kokemukset ovat herättäneet vapaaehtoisissa?
–Kun voisi kuolla niin, ettei olisi katkera tai kenellekään vihainen, vaan kiitollinen elämälle, vaikka se ei aina erikoisen hyvää olisikaan, pohtii Viita.
–Pitäisi elämä elää niin, että käsittelee ja oikoo asiat silloin kun vielä elää ja on hyvissä voimissa, ettei kuolinvuoteelta tarvitse niitä enää hoitaa, jatkaa Ilomäki.
SPR toimii aktiivisesti ja monipuolisesti
Vimpelissä, Kuntalaisten olohuoneella, järjestetään SPR:n henkisen tuen kurssi 18. lokakuuta kello 9–16.
–Tätä koulutusta voi suositella paitsi saattohoitoystävätoiminnasta kiinnostuneelle, myös kenelle tahansa, vaikka vain itseä tai omaista ajatellen. Kurssilta saa eväitä oman ja läheisen elämän kriisien käsittelyyn. Osallistuminen ei sido SPR:n toimintaan jatkossa, kertoo Terttu Viita.
Kurssille voi ilmoittautua myös yli kuntarajojen.
–Jos haluaa olla apuna, mutta saattohoitoystävätoimintaan kynnys on korkea, voi toimia henkilökohtaisena ystävänä, verkko- tai puhelinystävänä. Nyt meillä on mukavasti toimivia ystäväpareja ja jatkuvasti tulee kyselyitä SPR:lle ystävätoiminnasta. Ystävätoiminnan merkeissä vierailemme laitoksissa säännöllisesti ja Juttutupakin on omanlaistaan ystävätoimintaa, toteaa Hilkka Ilomäki.
–On monia mahdollisuuksia olla toiminnassa mukana, ei tarvitse hypätä heti syvään päätyyn. Voi myös pyytää ystävää itselleen. Siihen on monella korkea kynnys, tietää Ilomäki.
SPR on mukana myös akuuteissa tilanteissa, esimerkiksi liikuntahallin palon jälkeen Nuorisotalolla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. –Se oli onnistunut ja tärkeä tilaisuus. Ihmiset purkivat tuntojaan.
Ilomäki kannustaa osallistumaan SPR:n toimintaan, mikäli on hiemankin kiinnostusta.
–Jos seisoo tunninkin nälkäpäivälipaskerääjänä, sekin on jo paljon. Meillä on myös sellaista kertaluonteista ystävätoimintaa, vaikka olla mukana sairaalakäynnillä Seinäjoella tai viedä pyörätuolipotilas pesäpallopeliin.
Lue aiheesta lisää ensi viikon printistä tai näköislehdestä
