Lauantaina 16. elokuuta saatettiin jatkosodan aikana pikkulotaksi liittynyt Laura Uusimäki haudan lepoon syntymäpaikkakunnallaan Lappajärvellä. Hän syntyi vuonna 1926 ja kuoli 99 vuoden iässä Kauhavalla.
Laura kasvoi Murtoniemen maatilalla Lappajärven Itäkylässä Tiitus ja Senja Murtoniemen kahdeksanlapsisessa perheessä. Isä Tiitus tunnettiin aikansa valistuneimpana isäntänä, joka vaikutti kotiseudullaan niin kunnalliselämässä, osuuskaupan ja meijerin perustamisessa kuin maatalouden uudistamisessakin. Äiti Senja oli perustamassa paikallista maatalousnaisten osastoa toimien useita vuosia sen puheenjohtajana. Kotitila oli edistyksellinen ja siellä opittiin jo varhain työntekoon ja vastuuseen.
Nuoruutensa Laura vietti sota-ajan varjossa ja pikkulottana hän myös osallistui moniin eri tehtäviin. Pikkulotat olivat 8–16-vuotiaita tyttöjä, jotka osallistuivat Lotta Svärd -järjestön alaosastona vapaaehtoistyöhön kuten lääkintätehtävissä avustamiseen, kanttiinin ja keittiön töihin, sidetarpeiden valmistukseen, lähettipalveluihin ja lastenhoitoon. Pikkulotat myös osallistuivat työiltoihin, joissa opetettiin terveydenhoitoa, kodinhoitoa ja käytöstapoja. Sota-aikana he lisäksi huolehtivat evakuoiduista lapsista, vanhuksista ja sairaista.
–Mummoni oli käsistään kätevä, ja veljeni muistaa hänen puhuneen erityisesti villasukkien kutomisesta miehille rintamalle lähetettäväksi, kertoo lapsenlapsi Taru Huhtala.
Huhtala kertoo, että hautakiveen on tilattu Lotta Svärd -järjestön tunnus, kunnianosoituksena nuoruusvuosien tärkeälle elämäntyölle.
Sodan jälkeen Laura avioitui Urpo Uusimäen kanssa ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Elämä kuljetti perhettä useille paikkakunnille, kunnes he asettuivat Kauhavalle. Laura teki elämäntyönsä kaupan alalla ja jäi eläkkeelle 1980-luvulla. Hänet muistetaan ahkerana työntekijänä, taitavana käsitöiden tekijänä ja leipomusten ystävänä.
–Erityisesti toscakakku ja lusikkaleivät kuuluivat mummon bravuureihin.
Isänmaallisuus tärkeä elämänarvo
Eläkevuosinaan Laura nautti puutarhanhoidosta, mökkielämästä Varissaaressa ja läheistensä seurasta. Hänen elämäänsä kuului myös uskonnollinen vakaumus: jumalanpalvelusten seuraaminen, virsien veisu ja joulunvieton perinteet olivat tärkeitä.
–Isänmaallisuus näkyi muun muassa linnanjuhlien seuraamisena. Lisäksi lippu laitettiin lipputankoon aina liputuspäivinä ja itsenäisyyspäivinä. Ylipäällikkö Marsalkka Mannerheimin päiväkäsky oli tauluna näkyvissä mummin ja papan kodissa, muistelee Huhtala.
Leskeksi Laura jäi vuonna 2004. Seniorivuodet kuitenkin toivat eteen vielä uuden elämänkumppanin Eskon, jonka kanssa Laura sai viettää monta mukavaa vuotta. Elämänsä viimeiset vuodet Laura vietti Kauhavan Hoivakartanossa.
–Dementia ja liikuntakyvyn puute olivat viimeisten vuosien vaivoina, mutta mummo sai Hoivakartanossa hyvää hoitoa, kiittelee Huhtala.
Lue myös:
