HEINÄKUUN alussa, ennen helteitä, hyötypuutarhaa viljelevä lappajärveläinen Antero Räsänen toteaa kasvukauden olevan myöhässä.
–Viime vuonna tähän aikaan oli jo kypsiä tomaatteja. Aurinkoisia päiviä on tänä kesänä ollut niin vähän, etteivät hedelmät ehdi kypsyä.
Viime vuoden satokauden alun Antero tarkastaa Luonnonystävän vuosikirjasta, jota hän on täyttänyt vuosia.
–Laitan ylös kylvöjen ajankohdat, säätietoja, kypsymis- ja sadonkorjuuaikoja. Vanhoista kirjoista voi aina tarkistaa, missä vaiheessa kylvöt on tehty ja satoa nostettu ensimmäisen kerran.
Puutarhaviljelyä jo lapsesta saakka
Antero asuu Lappajärven Hyytiälässä vaimonsa Vuokon kotitilalla, johon he muuttivat yhdeksän vuotta sitten Espoosta. Kuopiossa maanviljelijäperheeseen syntyneellä Anterolla oli jo pikkupoikana oma kasvimaa äidin viljelysten yhteydessä. Espoossa paritalossa pienessä pihassa kasvoi vain kukkia ja hyötykasvien viljely alkoi uudestaan Lappajärvelle muuton myötä.
–Isällä oli seitsemän hehtaaria peltoa ja 27 hehtaaria metsää. Äiti kasvatti juureksia ja meillä veljeksillä oli omat penkit, joita saatiin hoitaa. Vanhempien kuoltua pellot ja metsät myytiin, eikä eläkkeelle päästyä Kuopioon ollut enää mitään siteitä eikä maita mitä viljellä. Anopista kun aika jätti, niin ostettiin perikunnalta tämä tupa. Viljely alkoi uudestaan täällä, samana keväänä kun muutettiin. Kaikki lähti maltillisen pienestä liikkeelle, pieni kasvihuone ja pienet penkit. Vuosi vuodelta viljelyjen määrä on kasvanut.
Lajien runsaus tuo vaihtelua ja kasvattaminen iloa
Tällä hetkellä Räsästen kasvimaalta ja -huoneista löytyy perunaa, valko-, kelta- ja punasipulia, lehtikaalta, hernettä, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, salaattia, pinaattia, tomaattia, mansikkaa, ruohosipulia, persiljaa, tilliä, härkäpapuja, paprikaa, munakoisoa, chiliä, avomaa- ja kasvihuonekurkkua. Lisäksi löytyy mustaherukkaa, karviaisia, omenapuu sekä hunajamarja eli sinimarjakuusama ja saskatoon eli marjatuomipihlaja. Kahdessa kasvihuoneessa on yhteensä 54 tomaatin tainta.
–Tänä vuonna on 40 erilaista tomaattilajiketta. Maailmassa on 20 000 tomaattilajiketta, minulla on 110 lajikkeen siemenet. Kokeilen erilaisia ja vaihtelen vuosittain mitä laitan kasvamaan. Siemenet säilyy ikuisesti. Tomaattia voi kasvattaa helposti itse. Laittaa siemenet talouspaperin palaselle, leikkaa niistä pieniä neliöitä, antaa kuivua, istuttaa keväällä purkkiin ja vähän multaa päälle.
Anteron mukaan kasvattaminen ei ole niin kovaa hommaa mitä voisi kuvitella.
–Siinä on se ilo, että näkee kasvun, tuleeko isoja vai pieniä. Kaikista ei tule, kun kaikki kokeilut ei aina onnistu. Toki kasvatus vie aikaa alussa, kun laittaa siemeniä purkkeihin itämään. Siinä menee päivä jos toinenkin. Kasteluun menee tunnin verran päivittäin ja siinä samalla vähän kitkee. Porkkanan siemenet istutan valmiiksi niin harvaan, ettei niitä tarvitse harventaa.
Yksi kastelukerta päivässä riittää, vettä menee noin 100–200 litraa päivässä ja lannoitteena käytetään kompostia ruoantähteistä ja lehtikompostia.
–Hanavettä ei käytetä kasteluvetenä kloorin takia. Sadevesi otetaan kattojen kautta talteen, muuten haetaan rannasta autolla. Vedessä on siitepölyä ja järven eliöitä, se on hyväksi maaperälle. Käytän lannoitteena hienonnettua banaani- ja kananmunankuorta käytettyjen kahvinporojen seassa. Syksyllä kun kalastan, upotan perkuujätteet maahan, niin ne kompostoituu siellä. Elukoita varten laitan pellit päälle ja raudat painoksi. Perunalle on oma kaupan lannoite, samoin tomaatille. Kanankakka on liian voimakasta, sitä en käytä.
Viljelijän vuosi kestää helmi-maaliskuulta lokakuulle
VILJELIJÄN vuosi alkaa jo helmi-maaliskuussa, kun ensimmäiset, pisimmän kasvukauden tarvitsevat siemenet laitetaan itämään.
–Paprikan siemenet kylvetään helmikuussa, tomaatit ja kurkut maaliskuun puolessa välissä. Avomaalle kylvetään toukokuun puolivälissä lämpötilasta ja auringosta riippuen. Sadonkorjuu alkaa ensimmäisten osalta kesäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn, lokakuulle asti. Satokauden päätteeksi syksyllä kasvulavat ja penkit tyhjennetään ja maata möyhennetään kevyesti.
–Liian syvältä ei saa kaivaa, sillä siellä on kaikki eliöt. Jos ne nousee pintaan niin ne kuolee talvella.
Joka vuosi jotain uutta
Joka vuosi Antero kasvattaa jotain uutta. Muutama vuosi sitten kasvamassa oli purjoa, nyt pinaattia.
–Purjoa oli vaikea kasvattaa siemenestä. Todettiin että on helpompi ostaa sitä kaupasta. Toinen hankala kasvatettava oli kyssäkaali, se kasvaa mullan päälle. Hopea- ja salottisipulia on kokeiltu, mutta ne on niin mietoja, että niihin iskee elukat.
Hyötypuutarhan lisäksi Räsästen puutarhasta löytyy valtavasti kukkia erilaisissa penkeissä ja kukkivia pensaita. Puita tontilta löytyy enää muutama, sillä suuret puut vievät viljelyksiltä voimaa. Kukissakin on muutama harvinaisempi, muualta tuotu kasvi.
–Suuret kuuset ja koivut kaadettiin pois, sillä kuusi vie ravinteet ja koivu veden. Nyt kasvaa kaikki paljon paremmin. Vuokko hoitaa kukat, minä en puutu niihin.
–Kukkien kasvattaminen on ikuinen työsarka, sen osalta ei tule koskaan valmista. Aina jotain pitää siirtää tai tulee jotain uutta, jolle pitää löytää paikka, Vuokko toteaa.
Omavaraisuutta ja terveyttä luonnosta sekä puutarhasta
Viljelemisen lisäksi Antero harrastaa marjastusta ja kalastusta.
–Mustikat ja puolukat haetaan metsästä ja järvestä kalaa. Paljon syödään omia vihanneksia ja valkosipulia, pysytään kunnossa.
Antero kertoo, että hyötypuutarhasta ja viljelemisestä saa voimaa, iloa, terveyttä ja säästöäkin.
–Se on mukavaa puuhastelua, ei tule aika pitkäksi. Kyllä siitä säästöäkin tulee, kun ei tarvi kaikkea kaupasta ostaa. Oman sadon maku on parempi kuin kaupasta ostettujen. Satoa syödään suoraan puutarhasta sitä mukaa kun niitä valmistuu. Ne mitä ei keretä syödä, säilötään talven varalle.
