Vuonna 2023 Alajärven seurakuntaan liittyneen Lappajärven seurakunnan kiinteistöjen huono kunto ja niitä kohtaan tehty ilkivalta on herättänyt vilkasta puhetta paikkakunnan asukkaiden keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Kyrönniemen leirikeskuksen, Torpanmäen ja Alexeionin tila on saanut erityistä huomiota. Lisäksi Kirkkoniemellä tapulin ja ulkorakennuksen kunto sekä seurakuntatalon puuttuminen on herättänyt laajaa keskustelua.
Alajärven seurakunnan kiinteistöpäällikkö Ismo Rajala kertoo, että kunnissa, kaupungeissa ja seurakunnissa painitaan samojen ongelmien kanssa kaikkialla Suomessa.
–Valtion rahoituksen aikana rakennettuja kiinteistöjä on jäänyt tyhjilleen. Väki vähenee, seurakuntien verotulot ja valtionavut pienenee. Se tuo rajoituksia. Korjauksia ja purkuja pitäisi tehdä, mutta ei voida ruveta lainoittamaankaan niitä toimenpiteitä.
Rajalan mukaan kaikkia Alajärven seurakuntaan liitoksessa tulleita seurakuntia kohdellaan tasapuolisesti.
–Ketään ei suosita, kaikki korjaukset tulee tarpeeseen. Vimpelissä maalattiin kirkko ja tapuli viime kesänä, sitä ennen Lehtimäellä ja Alajärvellä. Lappajärvellä suunnitelmat tapulin kunnostamisesta aloitettiin viime vuonna ja ensi kesänä tapuli saa uuden maalipinnan ja samalla osa puuosista korvataan. Vimpelissä suunnitellaan uurnalehtoa, katselmuksessa se on huomioitu ja paikkaa on katseltu. Aikataulusta sen suhteen en vielä osaa sanoa tarkemmin.
Tapulin lisäksi Lappajärven Kirkkoniemellä on tulossa muitakin uudistuksia, kuten uurnalehdon viimeistely ja hautausmaan laajennus. Kuluneena keväänä ympäröiviä reunapusikoita on raivattu, jotta järvinäkymä säilyisi.
–Uurnalehtoa on tehty siihen huoltorakennuksen taakse, kiveä on suunniteltu ja niiden hankinnan osalta on kilpailutus käynnissä. Maatöiden osalta on valmista, seuraavaksi kylvetään nurmikko. Huoltorakennus on lähtevien listalla, sitä ei enää korjata. Pitää saada korvaavat tilat ja yritetään saada uusi jo ensi kesäksi. Hautausmaan laajennusta varten lunastetun maan maaperätutkimus on saatu nyt käsiin. Suunnittelu lähtee käyntiin, ja myllinki alkaa heti keväällä.
Rajala kertoo, että Lappajärven ensimmäisessä hautausmaakatselmuksessa huomiota herätti myös kirkon takana oleva vanha pannuhuone, joka puretaan kunhan sitä kautta kulkeva hautausmaan valaistus ja sähköistys on uusittu.
”Kyrönniemi on haastava kohde”
Kyrönniemen ja seurakuntatalon osalta Rajala ei pysty antamaan yhtä selviä vastauksia kuin Kirkkoniemestä. Kyrönniemestä oli jo kaupat tehty, kun ostaja kevättalvella perääntyi. Rajalan mukaan kiinnostusta on ollut, ja muutama mahdollinen ostaja on ollut yhteydessä.
–Kyrönniemi on haastava kohde. Jotain sen osalta tulee tehtäväksi, mutta missä mitassa ja aikataulussa, niin en osaa sanoa tässä vaiheessa. Haastavan alueesta tekee sen, että rannat on suojeltuja, eli puita ei saa kaataa. Ja vanha pappila on kulttuurihistoriallisesti suojeltu eikä sen ympärillä saa kaivaa.
Kyrönniemi on kaavoitettu houkuttelevuuden lisäämiseksi ostajan puolelta.
–Sinne on kaavoitettu tontteja. Alueen arvo kyllä tiedostetaan, Elenialla on suunnitelma käynnissä Kyrönniemen maakaapeloinnista. Maisema paranee kun pylväät ja johdot katoaa ympäristöstä.
Uuden seurakuntatalon hankkimisessa vaihtoehtoja
Seurakuntatalosta on Rajalan mukaan käyty keskustelua, ja päättäjät ovat käyneet tutustumassa Rauhanyhdistyksen ylläpitämään Kivikouluun, josta seurakunnalla olisi mahdollisuus tehdä ostotarjous. Päätöksentekoa kuitenkin jarruttaa kirkon valtakunnallinen tavoite olla vapaa fossiilisista polttoaineista vuoteen 2030 mennessä.
–Rakennus on öljylämmitteinen. Uusi lämmitys pitäisi miettiä, jos se ostettaisiin. Sekin tulisi kalliiksi. Suunnitelmissa on tehdä vertailevaa laskelmaa uuden rakentamisesta, mutta se ei ole ihan vuoden tai kahden juttu.
Uuden talousarvion laatiminen alkaa syksyllä ja Rajala pyrkii tuomaan esille omia argumentteja rakennusten ja kiinteistöjen osalta.
–Jokainen työala tuo omat näkemyksensä talousarvioon. Pyrin joka vuosi saamaan jotain kiinteistöihin liittyviä suunnitelmia läpi talousarviossa.
Vanha kirkkoherranvirastotalo ja pappila ilkivallan kohteena
Yksi ilkivallasta ja rakennusten kohtaloista huolestuneista kuntalaisista on 30 vuotta Lappajärven seurakunnan kanslistina työskennellyt Irma Siirtola. Keväällä, ennen lehtien puhkeamista, Siirtola oli lenkillä ollessaan kiinnittänyt huomiota Hyytisentien Kanttorinkujalla sijaitsevan entisen kirkkoherranviraston ja pappilan rakennuksen rikottuihin ikkunoihin.
–Rakennuksen päädyssä olevan viraston päätyikkunat on peitetty lastulevyllä, mutta huomasin, että takana olevaan panssarilasiin oli tehty reikiä. Lähempi tarkastelu osoitti, ettei rakennuksessa ollut montaakaan ehjää ikkunaa. Yhdestä ikkunasta oli heitetty vanha putkitelevisio, ja monesta pursusivat sälekaihtimet ulos.
Entisenä kanslistina Siirtola huolestui mahdollisten papereiden olemassaolosta virastotalossa. Ennen uuteen rakennukseen muuttoa arkistot järjestettiin ja osa jäi vanhaan arkistoon, osa siirrettiin uuteen rakennukseen.
–Uuteen virastotaloon muutettiin vuonna 1985, kun rakennus valmistui. Vanha virastotalo jäi tuolloin arkistoksi. Nyt, kun huomasin, että ikkunoita on särjetty, mietin, että onko siellä käyty luvatta, ja että onkohan sieltä viety loput arkistot pois. Arkistohyllyihin jäi muuton jälkeen lähes koko arkisto. Vintissäkin oli vaikka kuinka paljon paperia. Ennen kuin varsinaista kanslistia oli, kirkkoherra Karhumaa vaimonsa kanssa kirjoitti ilmeisesti käsin virkatodistuksia. Muun muassa niitä papereita oli vintillä.
Lappajärven seurakunnan historiaa hyvin tunteva Siirtola kertoo, että Turun piispa oli määrännyt, että syntyneistä, kuolleista ja vihityistä on pidettävä kirjaa. Ensimmäinen kirja alkaa jo vuodesta 1663.
–Muutossa nämä vanhimmat paperit vietiin uuteen virastotaloon. Samoin ne mitä tarvittiin, kuten kirkonkirjat, kirkkovaltuuston ja -neuvoston pöytäkirjat. Mutta paljon jäi vanhaan rakennukseen. Kun tietokoneet tulivat, niin kaikki väestötiedot piti siirtää koneelle. Haitaripaperia oli iso nippu, tietoja piti tarkistaa, kun niissä oli virheitä. Kolmesti olen työuran aikana käynyt Lappajärven väestön läpi.
Seurakunnan kanslian rahat vietiin
Siirtola muistelee myös, että työuransa aikana kirkkoherranvirasto on ollut ennenkin ilkivallan kohteena.
–Vuotta en muista, mutta yhtenä vuonna kun tulin töihin, huomasin, että kansliassa ollut rahankeruulipas ei ollut siinä missä se normaalisti oli. Sitten huomasin, että viraston rahat olivat kadonneet. Keräsin usean viikon ajan rahaa ja tilitin ne talousjohtajalle, joka toimitti ne pankkiin. Ei rahaa paljon ollut, pieniä maksuja virkatodistuksista ja muista. Töistä lähtiessä löysin rahankeruulippaan läheisestä ojasta. Virastoon oli murtauduttu vanhasta ovesta, sen jälkeen siihen tuli iso lukko. Murto tapahtui kesäaikana. Kukaan ei selvittänyt, kuka rahat vei. Uskon, että kyse oli nuorista, sillä mitään arvokkaita kirjoja eikä hopeisia ehtoollismaljoja ja kynttilänjalkoja ollut viety.
