LAPPAJÄRVELLE Helsingistä lomailemaan tullutta Emiliaa kiinnostavat historia ja luonto. Yliopisto-opintojen vastapainoksi sopii kalastus ja rento tutustuminen mielenkiintoisiin käyntikohteisiin.
Lappajärven Kyrönniemi on ollut kappalaisen virkatilana jo 1600-luvulla. Emilia lupautui toimimaan koekaniinina, millaiselta pappilan puutarha nykyään näyttää ja voisiko sillä olla potentiaalia matkakohteena helsinkiläisen silmissä.
Lisätietoa aiheesta Emilia oli lukenut Vaasan Lääninhallituksen julkaisemasta vanhoista pappiloista kertovasta kirjasta. Sen mukaan Kyrönniemen puutarha on ollut aikoinaan pitäjän lajirikkain, joista monet seurakuntalaiset hakivat taimia omiin puutarhoihinsa. Kirjan julkaisuvuonna 1994 ympäristö oli jo hoitamaton ja kasvoi luonnonvaraisena.
Kyrönniemessä Möljälle vievällä polulla Emilia pysähtyy luomaan silmäyksiä talon suuntaan, sillä tarkempi tutustuminen puutarhaan ei houkuttele. Syynä on lähes läpitunkematon varvikko, puolitoistametristä nokkosta, maitohorsmaa ja vadelmaa. Tuomi on kasvanut talon eteläseinustalla katonharjaan saakka.
–Kuinkahan vanha tämä sembramänty on tai tuo iso vaahtera, Emilia pohtii.
Rannassa kasvaa järeä haavikko, jonka kaltaisia talousmetsissä harvoin näkee. Vanhat puut ja puulajien runsaus onkin luonnonystävälle paikan arvokkainta antia. Botaniikasta kiinnostunut Geolukion oppilas löytää hetkessä toistakymmentä puulajia: raita, tuomi, harmaa- ja tervaleppä, kuusi, mänty, sembramänty, vaahtera, koiranheisipuu, hies- ja rauduskoivu, haapa ja pihlaja.
–Tämähän on yllättävän hieno ja puutarhasta saisi vähällä vaivalla käyntikohteen vaikkapa raivaamalla polkuja, Emilia toteaa.
Hänen mukaansa paikka huokuu hienoa maalaistunnelmaa, mihin sopisi kesäkahvila taidenäyttelyineen. Pappilan vanhan tonttimaan arkeologisessa inventoinnissa neljä vuotta sitten löydettiin 1600–1700-luvun taitteen kulttuurikerrosta sekä kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä. Nämä voisivat olla osa tarinaa, kuten myös pappilan asukkaisiin ja sen puutarhaan liittyvät muistot, joita Emilia sai kuulla 82-vuotiaalta ”bonusmummoltaan” Eijalta. Tämä kertoo leikkineensä pappilassa 1940-luvulla pastori Viljo Lampolan tyttärien kanssa. Sembramännyn maahan pudonneista kävyistä Eija oli kaivanut siemeniä syödäkseen.
–Pappilan puutarhasta siirrettiin kotitalomme päätyyn valkoisia ja keltaisia unikkoja, hän sanoo vahvistaen näin pappilakirjan tietoja.
Tapani Tyynelä
