TORSTAINA 3. heinäkuuta Inankylässä Paavonniementiellä paljastettiin juhlallisin menoin Kedon torpan muistotaulu. Taulu osoittaa kunnioitusta Evijärveltä Amerikkaan 1800–1900-luvuilla lähteneitä siirtolaisia kohtaan. Muistotaulu pystytettiin entisen torpan, josta on nykyään havaittavissa enää parimetrinen kuoppa, reunalle. Tilaisuuden juontajana toiminut Tapio Elgbacka toivotti kaikki tervetulleeksi tilaisuuteen, joka aloitettiin Kotimaani ompi Suomi -yhteislaululla. Tämän jälkeen kuultiin muistotaulun tekstin kirjoittaneen siirtolaistutkijan, Siirtolaisuusinstituutin pitkäaikaisen johtajan Professori Olavi Koivukankaan puheenvuoro. Koivukangas kertoi puheessaan Söderenan suvun historian vaiheista niiltä osin mitä on tiedossa.
–Tervetuloa tähän juhlaan, joka on omistettu tällä paikalla olleelle Kedon torpalle, josta kaikki lapset lähtivät Amerikkaan 1800-luvun lopulla. Kedon torpan väki kuului Söderenan kantasukuun. Söderenan mantaali alkaa 1546 ja minä olen suvun 15 tunnettu isäntä. Idea muistotaulusta syntyi vuosi sitten, kun Kaustisen juhlissa ollut Kedon sukuun kuuluva Sanna Soini yöpyi meillä Koivukankaalla. Sanna kertoi sukunsa lähteneen Keto-nimisestä paikasta. Tiesin torpan ja kävimme täällä katsomassa paikkaa. Aloin suunnitella muistotaulua ja siihen tulevaa tekstiä.
Koivukankaan puheenvuoron jälkeen paljastettiin varsinainen muistomerkki, minkä jälkeen kuultiin nykyisen Siirtolaisuusinstituutin johtaja Saara Pellanderin puheenvuoro Marjaana Hinkan lukemana. Pellander kertoi, että vuosien 1870–1910 välillä yli puolet Suomesta Amerikkaan lähteneistä lähtivät Vaasan läänistä. Tarkkoja tietoja Evijärveltä lähteneiden määrästä ei ole, mutta Siirtolaisinstituutin rekisteristä löytyy 1655 henkilöä, joiden viimeisin kotipaikka ennen lähtöä oli Evijärvi. Muuttoliikkeen huippu Pellanderin mukaan oli vuosi 1902, jolloin Evijärveltä Amerikkaan muutti kaikkiaan 177 henkilöä. Merkittävä osa Amerikkaan lähteneistä oli naisia, jotka lähtivät muun muassa etsimään parempia työmahdollisuuksia ja itsenäisempää elämää.
–On arvioitu, että noin 20–30 prosenttia siirtolaisista palasi takaisin Suomeen. Paluumuuttajat toivat mukanaan uusia taitoja, kokemuksia ja pääomaa, jotka auttoivat kehittämään kotiseutuaan. On tärkeä muistaa, että siirtolaisuus Pohjanmaalta Amerikkaan ei ole vain merkittävä osa pienen Inankylän, vaan koko Suomen ja Yhdysvaltojen yhteistä historiaa, Pellander muistuttaa.
Pellanderin tervehdyksen jälkeen kuultiin Hilja Elgbackan ja Kaija Peltolan laulamana, Sanna Kivimäen huilusäestyksellä kappaleet Siirtolaisen kaipaus, Inanlahdenlaulu ja Evijärvi-laulu. Runsaan vesisateen takia tilaisuuteen osallistujat siirtyivät muistotaulun viereisen pellon laidalla olleeseen latoon kuulemaan suvun edustajan Soinin puheenvuoron.
–Minun puheenvuoroni on oikeastaan tätini Mirja Valtosen ja hänen miehensä Ari Valtosen jo vuosia sitten kirjoittamasta tarinasta Ina-kylä, Maakuntien rajalla -kirjasta. Tarina alkaa Matti Antinpojasta, joka syntyi 1839 Söderenassa, Soini aloittaa.
Soini kertoi Matti Antinpojan perheeseen syntyneiden lasten Matin, Oton, Sofin ja Marin, joka oli Soinin isoäidin äiti, matkoista Amerikkaan ja paluusta takaisin Suomeen sekä heidän lastensa elämänvaiheista.
–Amerikan matkat tuottivat uusia perhesiteitä ja rikkoivat vanhoja. Yhteydet Evijärvelle heikkenivät tai katkesivat lähes kokonaan Kedon torppaan jääneiden vanhempien Matin ja Marian kuoltua vuosina 1909 ja 1913. Heidät haudattiin samaan hautaan Evijärven kirkkomaalle, mutta aika lienee tuhonnut ristin tai hautalaudan, koska sellaista Mirja ja Ari eivät sieltä löytäneet.
Soinin puheenvuoron jälkeen kuultiin vielä juhlaan osallistuneiden muisteluita sukuyhteyksistä ja yhteislaulun jälkeen siirryttiin Inan Nuorisoseurantalolle jatkoille.
Lue myös:
