EVIJÄRVELÄISEN Marjaana Hinkan ja helsinkiläisen Minna Salomaan näyttely avattiin Kaustisella Kansantaiteenkeskuksessa heinäkuun alussa. Näyttely on avoinna heinäkuun ajan ja koostuu eri tekniikoilla tehdyistä kuvateoksista sekä keramiikkatöistä.
Hinkka ja Salomaa tutustuivat opiskellessaan Novian ammattikorkeakoulussa ja kokosivat yhteisnäyttelyn, jossa Hinkka esittelee grafiikkaa, keramiikkaa ja sekatekniikkatöitä. Salomaalta puolestaan on esillä öljyväritöitä, öljyä ja pyrografia-tenkniikkaa hyödyntäviä sekä mustetöitä paperille ja akvarelleja. Tekniikoita siis löytyy monenlaisia – ja kumpikin taiteilija on omantyylisensä.
NÄYTTELYN nimi on Ihmisen osa. Teoksissa otsikkoa pohditaan kahden kuvataiteilijan silmin. Hinkka sanoo, että vaikka monesti ihminen nousee luonnon yläpuolelle, ei omaa katoavaisuutta silti pääse pakoon. Olemme osa luontoa, ja herää kysymys, mikä on lopulta tärkeää ja mitä haluamme jättää jälkeemme. Hinkka kuitenkin muistuttaa, että tekijät eivät pyri vastaamaan, vaikka teokset ehkä antavat viitteitä.
Aihetta käsitellään monesta näkökulmasta, ja on ilahduttavaa, että katse ei ole vakavan tuomitseva vaan hyväksyvä ja armollinen, myös humoristinen. Hinkka lainaa Raamatun Korkean veisun säkeitä yhdistäen ne arkipäiväisen iloisesti aivan tavallisiin ihmishahmoihin.
Hinkka löysi Kansantaiteenkeskuksesta samankaltaisia morsiuskalusteita kuin Väinöntalolla on. Hän on saanut näyttelyyn lainaksi morsiuspenkin ja -pöytiä sekä isien tai sulhasten morsiamelle veistämiä morsiustuoleja, joille on näyttelyssä lupa istahtaa.
–Ne ovat kauniisti veistettyjä ja niiden ajallisuus sykähdyttää. Ne ovat olleet arkikäytössä. Esineet ovat itsessään taideteoksia ja silti käyttöesineitä. Niissäkin ihmisen ajallisuus tulee esiin. Esineet jäävät, me lähdetään, sanoo Hinkka.
Taiteilijat toteavat yhdessä, että yhteisen näyttelyn rakentaminen on positiivinen tapahtuma. Ripustus itsessään on taideteos.
NÄYTTELYSSÄ esiin nousivat Salomaan kasvoaiheiset akvarellit, Kummituspeili I–VIII, jotka muodostavat mielenkiintoisen ja elävän sarjan, jota ei väsy katsomaan. Hän oli myös maalannut öljyllä puulle useamman työn, joissa oli hyödynnetty pyrografiaa. Hinkan töistä kiinnostivat keramiikkateokset, joissa oli hyvin erilaisia ja eläväisiä kasvoja. Kaksi karitsa-aiheista työtä, Jumalan karitsa I ja II olivat erilaisuudessaan viehättäviä ja ilmeikkäitä.
Avajaisissa kuultiin kolme laulua Marjaana Hinkan ja Kaisu Huhtalan esittäminä ja Satu Lumiahon säestämänä. Innokkaat suosionosoitukset osoittivat kappalevalinnan osuneen kohdalleen.
Aino Alppinen
Lue myös:
