KIRSTI Loukola-Ruskeeniemi kertoo olleensa aina kiinnostunut historiasta ja lukeneensa paljon. Isonvihan ajan tapahtumat Etelä-Pohjanmaalla nousivat ajatuksiin vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Tuolloin Loukola oli töissä työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa tehtäviin kuului skenaariotyöskentelyä. Siinä pohditaan, mitkä ovat jonkun ilmiön parhaat ja pahimmat todennäköisyydet.
–Pahin skenaario meille suomalaisille olisi isonvihan aikaisten tapahtumien toistuminen. Eteläpohjalaisille isonvihan ajan tapahtumat ovat tuttuja, ikään kuin ne kulkisivat DNA:ssa. Muualla maassamme näitä asioita ei tunneta samalla tavalla.
Kysyn, mitä isonvihan ajan historiaan tutustuminen on opettanut Loukolalle eteläpohjalaisista naisista ja tunnistaako hän itsessään nämä piirteet.
–Tulee mieleen, miten hirmuisen vaikeista ajoista ja asioista on menty läpi. Kaikki eivät selviytyneet isonvihan koetuksista. Me siis olemme selviytyjien perillisiä. Selviytyjille on muodostunut tietty asenne. Muistelen mummini sanoja. Niissä tulee hyvin esiin perusta, jolta on ponnistettu.
Loukola kertoo, että tutkimusryhmät ovat Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistossa kirjoittaneet paksuja tutkimuksia aikakaudesta, mutta ne ovat tutkimusraportteina raskaslukuisia. Hänelle tuli tunne, että ihmiset eivät tajua, mitä voisi tapahtua. Hän alkoi pohtia, voisiko asiasta viestiä tarinallisen kerronnan kautta.
–Romaanimuodossa tieto on helppo omaksua, ja ihminen oppii parhaiten tarinoiden avulla. Halusin yhdistää yleistajuisen tiedon ja fiktion. Tämän vuoksi hakeuduin luovan kirjoittamisen kursseille ensin Helsingin yliopistoon ja sen jälkeen pääsin Turun yliopiston luovan kirjoittamisen mestarikurssille. Sillä tavoin minusta kasvoi kirjailija.
Loukola tekee päivätyötä Geologian tutkimuskeskuksen EU-hankkeen tieteellisenä asiantuntijana. Hän kertoo kahden kirjan jälkeen joutuneensa pitämään kolmen vuoden tauon, koska päivätyön ohella kirjoittamiseen ei tahtonut enää löytyä aikaa eikä voimia. Lokakuun alusta koittavat eläkepäivät, jolloin alkaa päätoiminen kirjoittaminen.
Kirjasarjan seuraavien osien teemat ovat eläneet taustalla ja aineistoa on kertynyt. Kolmanteen ja neljänteen osaan on jo valmiiksi kirjoitettuja kohtauksia. Kolmas osa on tarkoitus julkaista toukokuussa 2026. Sarjasta tulee viisiosainen.
Kirjailija Kirsti Loukolan kirjat
Kiljukotka on selviytymistarina 1700-luvun Pohjanmaalta. Kaisa, Saara ja Pietari ovat vasta päässeet ripille, kun Venäjä hyökkää Suomeen ja isoviha alkaa. Sotilaat saavat käskyn hävittää maata ja kaappaavat lapsia ja nuoria orjuuteen.
Buharan satakieli kertoo, miten Liisa ja Perttu kuljetetaan Volgan reittiä Keski-Aasiaan. Kirjassa kuvataan elämää Buharan ja Hivan kaanien haaremissa.
Kolmas osa ilmestyy keväällä 2026. Sarjasta tulee 5-osainen.
Mistä tulevat topakat ja itselliset eteläpohjalaiset naiset?
Kirjailija, professori, FT Kirsti Loukola-Ruskeeniemi tarjoaa uudenlaista ja keskustelua herättävää näkökulmaa naisen aseman vahvistumisesta 1500–1700-lukujen kriiseissä Etelä-Pohjanmaalla.
Alueen naiset olivat jo 1500-luvulta alkaen kasvaneet johtamaan talojaan, koska tuolloin Nuijasota vei taloista miehet ja hevoset. 1600-luvulla 30-vuotinen sota kulutti jälleen miehiä ja hevosia, ja 1700-luvulla Etelä-Pohjanmaan miehiä kaatui joukoittain Napuen taistelussa.
Naiset vastasivat talonpidosta isännän roolissa, koska kotivävy ei sen aikaisen avioliittolain mukaan saanut talonkirjoja. Loukola-Ruskeeniemi esittää, että tämä asenne edelleen ilmenee eteläpohjalaisten naisten itsellisyytenä ja topakkuutena.
Tätä mielenkiintoista näkökulmaa ei ole aikaisemmin tuotu esiin keskusteluissa tai teorian muodossa.
Aino Alppinen
