KESÄTYÖPAIKASTANI Evijärvi-seura ry:n Uittomieskahvilasta löytyi Suomen Uittoperinneyhdistys ry:ltä 2017 lahjoituksena saatu Kämppäemännän käsikirja, joka on näköispainos Metsätyöhuolto ry:n julkaisusta vuodelta 1948. Kirja käsittelee kodinhoito- ja ravinto-oppia sekä ruoka-aineiden käyttöä ja säilytystä. Vuonna 1945 ryhdyttiin kämppäemännille ja sellaisiksi aikoville järjestämään kaksiviikkoisia ruoanvalmistuskursseja.
Kämppäemännän työ näkyy olleen muutakin kuin pelkkää ruoanlaittoa. Se on ollut myös kämpän siisteydestä huolehtimista ja mitä pidemmälle kirjaa luki, sitä enemmän paljastui töitä savusaunan lämmittämisestä monenkirjavaan huolehtimiseen.
Kirjassa käsiteltiin aluksi ruoka-astioiden pesu ja kuivaus. Sen jälkeen siirryttiin keittiökaluston hoitoon. Kämpillä oli paljon vaikeasti saatavia ja kalliita välineitä, jotka leväperäisessä hoidossa tulivat helposti käyttökelvottomiksi. Työvälineiden tuntemus edesauttoi oikeaa hoitoa. Keittoarsenaaliin kuuluivat rautapadat ja -pannut, emaliastiat ja alumiinikattilat. Astioita neuvottiin puhdistamaan materiaalista riippuen etikalla, kalkilla tai miedolla lipeällä. Teräaseella pohjaa ei saanut raaputtaa ja ulkopuolelta pohja oli pidettävä puhtaana kuumenemista hidastuttavasta noesta. Keittoastiaa tai pataa ei saanut jättää tyhjiltään kuivumaan, vaan siihen oli laitettava vettä, tiivis kansi päälle ja antaa hiljaisella tulella kuumentua, kunnes vesi kiehahti. Astia höyrystyi ja lika irtosi. Toimiva niksi edelleenkin. Suuremmilla työmailla emäntien apuna oli Alfa-Laval keitin, jonka hoito kirjassa opastettiin.
Hellan sijoituksesta kerrottiin, ettei sitä käynyt sijoittaa pimeimpään nurkkaan eikä ovensuuhun, jossa emäntä olisi ainaisessa vedossa. Emännästä huolehdittiin, aivan kuten emäntä huolehti työmiehistään. Saippuaa keitettiin itse luista ja jäterasvoista. Tuhkalipeää käytettiin astioiden ja keittoastioiden puhdistukseen sekä lattioiden pesuun, veden pehmentämiseen ja saippuan keittoon. Parasta lipeää saatiin koivun tuhkasta. Kirjassa oli ohjeet valmistukseen ja säilytykseen. Puhdistusvälineenä oli patasuti eli pesin, joka valmistettiin kirjan ohjeiden mukaan variksenmarjasta, vaivaiskoivusta, kuusesta ja mustikasta. Lattian puhdistukseen valmistettiin koivusta luuta.
Emännän kuului tehdä keittiöstä paras mahdollinen
Savottakeittiöitä oli varustelultaan monenlaisia. Emännän tehtävänä oli silti tehdä keittiöstä paras mahdollinen.
”Käytä kekseliäisyyttäsi. Pienet verhot ikkunaan vaikka paperista, tekevät keittiön heti viihtyisämmäksi. Katso ettet pese astioita matalalla penkillä, jolloin selkäsi väsyy. Jos joudut kuivaamaan astiasi, niin pyydä jotakin miestä valmistamaan pari puutankoa lieden lähettyville, jotta voit kuivata pyyhkeesi. Jokaiselle esineelle on paikkansa, että tiedät mistä haet niitä.”
Keittiön lattia suositeltiin pestäväksi päivittäin tai ainakin kahdesti viikossa. Ennen pesua oli lakaistava nurkat, huonekalujen alustat ja kynnykset. Huolimaton pesu paljastui ennen pitkää. Lisäksi emäntä huolehti kämpän siivouksesta ja miesten vuodevaatteiden tuuletuksesta. Suurilla savotoilla oli myös vierashuone, jonka puhtaanapito kuului sekin emännälle. Samoin myös savusaunan lämmitys, jonka lämmitysohjeet löytyivät oppaasta. Tehtävälistalla olivat myös käymälän ja ympäristön hoito.
”Käymälän hoitaminen ei ole sen huonompaa työtä kuin muukaan työ emännän kämppävaltakunnassa. Savotan ollessa ympäri vuoden käynnissä, jää hänelle alkukesästä aikaa, sillä kesäaikaan kämpällä harvoin on täyttä määrää hakkuumiehiä. Savottakin voi ympäristöineen olla viihtyisä. Vaivojensa palkaksi emäntä voi saada tyytyväisen murahduksen ja ennen kaikkea savotta tulee hänelle yhä rakkaammaksi kodiksi, jossa hän ahertaa ja tuntee saavansa tyydytystä työstänsä.”
Kämppäemännän käsikirja oli kattava tietopakkaus
Emännän tehtäviin kuului myös syöpäläisten ja tuholaisten torjunta, jalkineiden hoito sekä vaatteiden pesu ja silitys. Ravinto-oppia kirjasta löytyi, käsitellen ruoka-aineiden käyttöä ja säilytystä, ruokien valmistusohjeita sekä ruokalistaehdotuksia. Ohjeita löytyi maitoperunoista punajuurilaatikkoon, mutta myös vähemmän herkulliselta kuulostavia sisälmyskeittoa, paistettua jänistä ja vatkulia. Jälkiruoaksi saattoi olla tirriä eli marjamämmiä eli repsikkaa. Tai leipäressua.
”Kämppäemännän ammatti on vaativa. Kuukaudesta toiseen hänen on työskenneltävä seuranaan vain humisevat metsän puut ja seinän toisella puolella oleva miesjoukko, joka suuressa määrin on riippuvainen emännän tiedoista, taidoista ja kyvyistä. Ajattele heitä kuin suurta lapsiparveasi, jota sinun on hoidettava ja kasvatettava. Koeta saavuttaa olemuksellasi, käytökselläsi ja työlläsi miesten kunnioitus. Ole iloinen ja ystävällinen. Ajattele että se on koti, vaikka tilapäinenkin, niin sinulle kuin hoidossasi oleville miehillekin. Koeta saada tämä koti niin viihtyisäksi kuin se on mahdollista. Ole aina siisti, pidä liina päässäsi. Eikä keittiössä voi työskennellä puvussa, jonka hihoja ei saa kyynärpäitten yläpuolelle. Pidä esiliinaa. Älä kulje repeytyneissä vaatteissa. Muista olla tasapuolinen. Suosikkijärjestelmä kaataa sinut itsesi ennen pitkää.”
Kämppäemännän käsikirja oli aikansa tietopakkaus. Siitä voi lukea vain pintaraapaisun siitä kaikesta työmäärästä, jota kämppäemännällä on ollut. Rivien välistä on silti luettavissa asialleen omistautuneen tekijän suhtautuminen työhönsä.
”Ruokalan lopettaessa toimintansa, emännän velvollisuuksiin kuuluu pakata keittiökalustonsa harkiten ja huolella ennen pois siirtymistä. Pohjalle suurimmat ja painavimmat, päällimmäisinä kevyimmät ja pienimmät. Astioiden väliin on laitettava paperia, lastuvillaa tms, etteivät ne kolhiinnu toisiansa vasten ja mene rikki. Pakatessa astiasto lasketaan ja tehdään siitä luettelo, joka pakataan päällimmäiseksi. Kaksoiskappale työnjohtajalle. Myös emännän vaihtuessa kalusto on tarkastettava.”
Anu Rinne
