KAUHAVAN seurakunta kutsui helluntaina koolle vuonna 1975 ripille päässeitä. Evijärvellä kutsuun vastasi lähes puolet alkuperäisestä joukosta.
Messun jälkeen nautittiin kahvit kirkossa ja vaihdettiin kuulumisia. Seurakunnan puolesta olivat mukana pastori Noora Granvik ja diakonissa Elina Matila. Iäisyyskutsun jo saaneille viidelle ystävälle sytytettiin kynttilät.
Tilaisuudessa muisteltiin Kosken koululla pidetty rippileiriä ja tervehdyksenä rovasti Seppo Paanaselle lähetettiin yhteinen kortti. Ulla Söyrinki lausui kirjoittamansa runon Pyhätuuli:
Voi, kuinka tuulee!
Suoristuuko permanenttini,
tämä ensimmäiseni?
Muistan tuon tuulen
katsoessani kuvaa.
Kirkon kiviportailla
lähes 70 tuttua kasvoa,
omanikäiset koulukaverit,
nuoruuden virstanpylväs
saavutettuna.
Rippikoululeirin koekaniinit
hennoin ilmein
kuin nupullaan olevat kukat ja puut
valkoiset puvut yllä.
Taivas avoinna, maa vihreänä
valloitettavaksemme.
Tänään en ole minä, vaan me.
Nämä matkalaiset
jälleen liki toisiaan,
monta aamun nousua
ja illan laskua elettynä.
Vahvoin sävyin suvessa.
– Muutama valkovaatteissaan
perille päässyt kokonaan –
Nyt puhaltavat erilaiset tuulet.
Mutta Herran henki on.
Kulkee ja liikuttaa.
Avataan muistojen ikkunat.
Annetaan sunnuntain säteillä,
kantaa tummat pilvet etäälle,
luoda myötätuulta,
meille jokaiselle.
Päivi Kultalahti
