KRISTINE JÄRNEFELT on työskennellyt viime vuodet Lappajärvellä toimivan Passimo Oy:n kehitysjohtajana, mutta päätyön ohella on jatkunut harrastusluontoisena aiempi tutkiva kehittämistyö. Hänen 2010 Jyväskylän yliopistossa tekemänsä väitöskirjatutkimus ”Että sais olla lapsena toisten lasten joukossa”: substantiivinen teoria erityistä tukea tarvitsevan lapsen toiminnallisesta osallistumisesta toimintaympäristöissään on jalostunut materiaaliksi, jota voidaan käyttää varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja alkuopetuksen nivelvaiheessa.
–Oman tutkivan kehittämistyön tarkoitus on, että tutkimus jalkautuu takaisin käytäntöön, mahdollistamaan tukea tarvitsevan lapsen osallistumista ja toimimista lapsena toisten lasten joukossa, ei arkistoihin. Tällä hetkellä laajennan materiaalia koko ihmisen elinkaaren ajalle; nuorten, aikuisten ja ikäihmisten parissa työskenteleville. Koen, että tämä on elämäntehtäväni, Alajärvellä asuva Järnefelt toteaa.
Ura tutkimukseen ja opettamiseen käynnistyi varhaiskasvatuksen opettajan työstä Rovaniemellä. Järnefelt oli perustamassa erityispäivähoidon resurssikeskusta, sitten erityisasiantuntijana kahdessa Lapin laajuisessa kehityshankkeessa kehittämässä varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä. Jyväskylän yliopisto oli yhteistyökumppanina hankkeissa, sieltä syntyi innostus tutkimukseen.
–Grounded-teoreettinen menetelmä työsti arkeen soveltuvaa teoriaa kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistyöstä. Vuosikymmenten ajan on ajateltu, että tukea tarvitseva lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen sosiaalistumisen vuoksi, mutta käytännössä voi toimia silti irrallaan lapsiryhmästä toisinaan jopa ilman aktiivista toimijan ja osallistujan roolia. Vuorovaikutuksella on keskeinen rooli, ja siihen vaikuttaa lapsiryhmässä esimerkiksi avustajan läsnäolo.
Järnefeltin mukaan keskeistä on lähestyä lapselle merkityksellisiä asioita ammattilaisten, perheen ja eri toimintaympäristöjen kautta ja mahdollistaa osallistumista paitsi varhaiskasvatuksessa, myös kotiympäristössä ja matkoilla.
–Perheelle voidaan antaa valmiuksia, että se kokisi voivansa tehdä lapsen kanssa yhteisiä, tärkeitä asioita ja saada onnistumisen kokemuksia. Moniammatillisessa yhteistyössä tavoitteet tulisi tehdä myös muihin lapsen merkityksellisiin ympäristöihin kuin varhaiskasvatukseen. Etsin tekijöitä siihen, miten lapsi voi toimia ja osallistua hänelle merkityksellisellä tavalla.
Toiminnallinen osallistuminen on monen tekijän summa tai erotus
VÄITÖSKIRJAN kansikuvassa on kaleidoskooppi.
–Usein lasta ja tilannetta katsotaan kapeasta ikkunasta ja lyhytnäköisesti ja osallistumista voidaan rajoittaa niin, että lapsi kokee hänellä olevan vain rajatun alueen jossa voi toimia, osallistua tai oppia. Laajemmalla tulokulmalla nähdään enemmän vaikuttavia seikkoja, joita voidaan muuttaa. Kaleidoskooppi kuvaa myös sitä, kuinka paljon erilaisia tekijöitä voi olla vaikuttamassa siihen, millainen kuva lapsen toiminnasta ja osallistumisesta tulee. Osa tekijöistä liittyy lapseen, osa ympäristöön, lapsiryhmään ja siihen, millaisia merkityksiä annetaan toiminnalle ja osallistumiselle ja kuinka sitä mahdollistetaan tai rajoitetaan. Toiminnallinen osallistuminen onkin monen tekijän summa tai erotus. Jos ongelma on monitahoinen, myös ratkaisut ovat monisyisiä ja vaativat paljon yhteistyötä kaikkien seikkojen huomioimiseksi.
Järnefelt on ollut kirjoittamassa useita tietokirjoja, alkaen Erilainen oppija – yhteiseen kouluun (2007).
–Jo siinä projektissa havaittiin kuinka merkityksellistä se, että tukea tarvitsevan lapsen elämää ajatellaan jatkumona aikuisuuteen. Tätä jatkumoa käsiteltiin myös opiskelijoiden kanssa erityisopettajaopinnoissa.
Väitöskirjasta käytäntöön
TIE vei Järnefeltin opettajakouluttajaksi ja työskentelemään kolmessa eri yliopistossa. Hänen väitöskirjansa pohjalta on toteutettu kolme eri pilottihanketta, joissa sitä on testattu seitsemällä paikkakunnalla eri puolella maata. Viimeisimmässä perustettiin Menossa mukana -verkosto, jossa mahdollistaan vertaistuki ja oppiminen.
–Tutkimuksen rinnalla aineistosta on tehty kolme gradua. Keskeiseksi asiaksi on noussut vuorovaikutus, joka on perusprosessi lasten välisessä kanssakäymisessä. Pilotointien aikana huomattiin, että käyttäytymisen sijaan tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, miten se mahdollistetaan ja miten sitä ohjataan.
Toisena yllättävänä tekijänä nousi esille ammattilaisten välinen vuorovaikutus; miten aikuiset tiimissä ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja huomioivat toimintaan osallistavia tekijöitä. Viimeisin tutkimus toi mukaan tiimien oppimisen näkökulman.
–Yksiköt ja organisaatiot nousivat esille, toimintalinjat, systeemiset ja kompleksiset tekijät, kuinka haastavia asioita, kuten inkluusiota pitäisi käsitellä. Isot asiat pilkotaan pienempiin, mahdollistavia tekijöitä voidaan vahvistaa ja rajoittavia tekijöitä muokata, mikä tuo voimaantumista paitsi lapselle, myös ammattilaiselle. Verkostossa yhteinen työ ja oppiminen jatkuu. Myös uusia yhteistyötahoja on ilmoittautunut verkostoon kehittämismateriaalin tultua julki, Järnefelt iloitsee.
–Mallia voi käyttää yksittäisen lapsen tai koko ryhmän kanssa. Se tarjoaa konkreettisia apuvälineitä mihin tahansa ympäristöön. Aina ei tarvita enemmän rahaa, vaan olemassa olevilla resursseilla voidaan tehdä paremmin esimerkiksi hyödyntämällä hyvää moniammatillista suunnittelua.
Syksyllä Järnefelt aikoo materiaalin pohjalta järjestää etäkoulutuksia ammattilaisille ja aiheesta kiinnostuneille.
Huoli vanhusten osallisuudesta
VIERAILLESSAAN äitinsä luona tehostetussa palveluasumisessa Järnefelt jäi pohtimaan, että siellä vaikuttavat samat tekijät vuorovaikutukseen ja toimintaan osallistumisessa kuin varhaiskasvatuksessakin.
–Saako kommunikaation tukea, jos ei voi puhua, miten ymmärretään merkityksiä, aloitteita ja miten niihin vastataan; on paljon väärinymmärryksiä. Jos kommunikaatiota ei tueta ja aloitteita ymmärretä, tulkitaan väärin ja vastataan väärin. Jos ensisijainen kommunikaatiokeino ei ole puhe, varsin vähillä ovat keinot ja toimintaan osallistuminen vähentyy merkittävästi. Merkityksellisyyden tulisi säilyä läpi elämänkaaren, aihetta työstävä Järnefelt toteaa.
Kristine Järnefelt (ent. From)
KT, VEO, EO, sertifioitu ratkaisukeskeinen coach ja lyhytterapeutti (LTI), Johtamisen ja yritysjohtamisen EAT
Toimii: Kehitysjohtajana Passimo Oy:ssä sekä kehittäjänä tmi Polkuvoima
Koulutus ja kokemus:
-Väitöskirja (2010, Jyväskylän yliopisto): ”Että sais olla lapsena toisten lasten joukossa” – teoria erityistä tukea tarvitsevan lapsen toiminnallisesta osallistumisesta.
-Tausta varhaiskasvatuksen erityisopettajana ja erityispäivähoidon kehittäjänä Rovaniemellä ja Lapissa
-Toiminut erityispedagogiikan opettajana ja kouluttajana Jyväskylän, Oulun ja Itä-Suomen yliopistoissa
Kehittämistyö:
-Väitöstutkimus pohjana laajalle kehittämis- ja koulutustyölle 2010–
-Julkaisuja muun muassa Menossa mukana (2012) ja Tukea tarvitsevan lapsen toiminnallisen osallistumisen kehittäminen (2025)
-Kolme gradua ja kehittämistutkimus osana aineistopohjaa
-Perustanut Menossa mukana -verkoston, jossa jaetaan vertaistukea ja kehittämisideoita
-Kehittämistyö laajentumassa koko elämänkaareen (lapset, nuoret, aikuiset, ikäihmiset)
Ajankohtaista:
-Julkaisut tulossa myös käännöksinä
-Etäkoulutukset aiheesta alkavat syksyllä 2025
Tavoite: Mahdollistaa inklusiivinen osallistuminen ja merkityksellinen toiminta kaikille, elämän eri vaiheissa – ”jotta jokainen pääsisi menoon mukaan”
