Marraskuun taitteeseen sijoittuva pyhäinpäivä on muodostunut edesmenneitten rakkaitten muistopäiväksi. Kirkoissa syttyvät kynttilät vuoden aikana pois nukkuneille ja hautausmaita valaisevat kynttilämeret. On tärkeää, että on lupa muistella, surra ja kaivata.
Marraskuun nimityskin vie ajatukset kuolemaan. Marras sanana tarkoittaa kuolemaa tekevää ihmistä tai kuolemaan liittyviä ilmiöitä, joten tässä kohtaa vuotta voi olla hyvä pysähtyä miettimään myös omaa kuolevaisuuttamme.
Kyllä, tähän ainutkertaiseen elämäänne, johon olemme vuorollamme syntyneet, kuuluu, että kerran me myös vuorollamme kuolemme. Väitän, että meidän tulisi ajatella kuolemaa ja puhua siitä paljon enemmän. Se ei tarkoita, että emme olisi kiitollisia elämästä ja arvostaisi sitä, vaan muistaisimme oman kuolevaisuutemme ja olisimme sen kanssa niin sinut kuin suuren tuntemattoman edessä voi olla.
Elämän viimeisiin hetkiin ja kuolemiseen liittyy monenlaisia käytännön asioita, jotka olisi hyvä selvittää jo eläessä. Miten haluan, että minua hoidetaan, jos en pysty enää itse sitä ilmaisemaan? Onko minulla toiveita hautauksesta, muistotilaisuudesta, entä omaisuudesta, jos sitä on? Onko asiat niin hoidettu, että jäljelle jäävillä rakkailla olisi mahdollisimman hyvä jatkaa elämää? Näihin kysymyksiin voi vastata laatimalla hoitotahdon, testamentin ja hautaustestamentin.
Kuoleman edessä meitä voi ja saa myös pelottaa ja mietityttää mitä sen jälkeen on. Kristittyinä meitä kantaa kuitenkin toivo siitä, että kaikki ei ole tässä. Meille on luvattu koti, ikuinen rauha ja ilo Jumalan valtakunnassa. Paavali pohti tulevaa kuolemaansa huudahtamalla: Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto! Vaikka emme ihan näin pystyisikään ajattelemaan, voimme luottaa, että Jumalan kanssa meidän lopulta käy hyvin. Virren 517 sanoin ”Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.”
Memento mori, muista kuolevaisuutesi, puhu siitä ja valmistaudu siihen, mutta samalla elä tätä ainutkertaista lahjaksi annettua elämää rakastaen Jumalaasi, lähimmäistäsi ja itseäsi.
Elina Matila, diakonissa
