Aku Louhimiehen Lapin sota ei tavoittele uskottavuutta vain univormuilla, aseilla ja panssarivaunuilla. Nuoret näyttelijät valmistettiin rooleihinsa myös sotilaan autenttisten liikkeiden, varusteiden, aseenkäsittelyn ja taistelustressin kautta. Elokuvan sotamies Heikki on Kauhavalta, ja sodan nuoret miehet haluttiin valkokankaalle nuorina.
Louhimiehelle realismi alkaa aina ihmisestä. Lapin sodassa sitä haettiin tutkimustiedosta ja näyttelijöiden valmistautumisesta.
– Minua kiinnostaa realistinen historiakuva ja aidot ihmiset. Minua eivät kiinnosta elokuvat, jotka kertovat muista elokuvista. Minulla on sellainen olo, että silloin ei ole tarpeeksi tarjolla havaintoja elävästä elämästä.
Muuntautuminen vuoden 1944 sotilaaksi
Kauhavalaista Heikkiä elokuvassa näyttelevä Luukas Niskanen valittiin pitkän roolitusprosessin jälkeen. Louhimies kertoo tavanneensa ja koekuvanneensa paljon ehdokkaita. Päähenkilöt haluttiin lähelle sitä ikää, jossa sotilaat vuonna 1944 todella olivat.
– Oli päivänselvää, että Heikin ja Paulin rooleihin tarvittiin 18–19-vuotiaita näyttelijöitä. Jos on 19-vuotias, talvisodan aikaan hän on ollut 14-vuotias. Maailma näyttäytyy sellaiselle nuorelle miehelle aika erilaisena.
Näyttelijät osallistuivat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli MPK:n maastokurssille Upinniemessä. Siellä harjoiteltiin perinneaseilla ampumista ja vuoden 1944 sotilaan perustaitoja. Osa ei ollut aikaisemmin ampunut lainkaan.
– Heille opetettiin sotilaan olemisen perustaitoja. Osa asioista piti myös opetella pois: miten asetta kannetaan ja miten varusteita pakataan. Nehän ovat olleet 1940-luvulla aika erilaisia kuin nykyään. Osa näyttelijöistä pääsi ensimmäistä kertaa ampumaan oikealla perinneaseella.
Elokuvassa käytettiin paukkupatruunoita digitaalisten suuliekkien sijaan.
– Meille oli alun perinkin selvää, että käytetään paukkupatruunoita ja asiat tehdään turvallisesti. Se oli tärkeää sekä turvallisuuden että oppimisen kannalta. Asevastaavat olivat erittäin ammattitaitoista porukkaa.
Taistelua harjoiteltiin myös pään sisällä
Fyysisen harjoittelun lisäksi näyttelijöitä valmistettiin siihen, mitä taistelutilanne todella tekee ihmiselle.
– Meille tuli erikoisjoukkosotilas kertomaan Afganistanin ja Ukrainan kokemuksistaan. Se oli useamman tunnin luento, joka veti näyttelijät aika hiljaisiksi. Se valmisti myös tähän rooliin. Joku kuva vilahtaa vain muutaman sekunnin. Taustalla on aika monen ihmisen pitkäjänteinen työ.
Louhimies itse vierastaa sotaelokuvia, joissa väkivaltaa kuvataan viihteellisenä välineenä.
– Minulle ovat aina olleet vastenmielisiä ne elokuvat, joissa väkivalta tai ihmisten tappaminen on jonkinlaista leikkiä. Väkivallalla mässäilevä ase- ja räjähdysporno ei kiinnosta minua. Historian kuvauksen pitäisi olla realistinen eikä tarjota pelkkää mustavalkoisuutta.
Lapin sota. Jonas Lundqvist/ Backmann & Hoderoff 2026.
Saksalaisetkaan eivät jää kasvottomiksi
Elokuvan keskeisessä saksalaisroolissa nähdään Babylon Berlin -sarjan pääroolista tunnettu Volker Bruch. Louhimiehen mukaan Bruch oli näyttelijä, jota rooliin erityisesti toivottiin.
– Soitimme hänen agentilleen. Volker luki käsikirjoituksen ja teki päätöksensä sen perusteella. Toivottavasti siihen liittyi myös se, että hän koki, ettei tässä kuvata saksalaisia yksiulotteisesti.
Sama periaate koskee kaikkia henkilöhahmoja. Minua kiinnostavat lähtökohtaisesti aina roolihahmot, jotka eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja. Heissä täytyy saada olla särmikkyyttä ja virheitä.
Lapin sota pohjautuu Antti Tuurin romaaniin Rauta-antura, mutta tarkoitus ei ollut silti Louhimiehen mukaan tehdä suoraa romaanifilmatisointia. Tarinaa tarkastellaan useasta näkökulmasta, myös saksalaisten esikunnassa työskennelleiden naisten kautta.
Oikeita ihmisiä, aitoja kuvauspaikkoja
Historiallinen tarkkuus teki kuvauspaikkojen etsimisestä hyvinkin vaikeaa. Louhimiehen mukaan luonnontilaisia metsiä on enää vähän jäljellä ja sähköistämättömien rataosuuksien löytäminen hankalaa. Myös Tornion aseman sähköistäminen aiheutti ongelmia.
Tekoälyn mahdollisuuksiin kuvatehosteina Louhimies suhtautuu kiinnostuneesti, mutta Lapin sodassa sen käyttö jäi vähäiseksi.
– Olisimme toki voineet käyttää tekoälyä, mutta tässä tapauksessa sille ei ollut tarvetta. Ehkä tulevissa hankkeissa enemmänkin. Tähän oli tärkeää saada oikeita ihmisiä ja tapahtumapaikkoja. Kalustossa lähtökohtana olivat aikakauteen sopivat panssarivaunut, aseet ja univormut.
Suomessa tehty suomalainen sotaelokuva
Tuotannossa päätettiin käyttää käytännössä täysin suomalaista työryhmää ja kuvata Suomessa Haaparannan poikkeusta lukuun ottamatta. Pohjois-Suomessa apua saatiin paikallisilta ihmisiltä, maanomistajilta ja hevosalan osaajilta.
– Meillä on ollut hirveästi ihmisiä, jotka ovat halunneet auttaa. Työryhmästä ja ihmisistä, jotka ovat olleet auttamassa, voi olla ylpeä. Näyttelijöistä tietysti myös. Lapin sota on nimenomaan kuvattu ja äänitetty elokuvateatteria varten.
Lapin sota saa Suomen ensi-iltansa 23. lokakuuta 2026.
