Kirjailija Matti Rönkä vastaa puhelimeen matkalla Vammalaan. Puhumme lukemisesta ja hänen uusimmasta kirjastaan, Viktor Kärppä -dekkarista, joka ilmestyy samana päivänä kuin Rönkä tulee Lappajärven Kivitippuun, keskiviikkona 30. syyskuuta. Seuraavana päivänä hän esiintyy myös Alajärvellä.
Pitkä uran Ylessä tehnyt Rönkä on nykyään kirjailija ja hoitaa paria luottamustehtävää. Vammalan vanhan kirjallisuuden päivät ry:n hallituksen puheenjohtajana hän on nyt menossa tapaamaan sikäläisiä kunnanisiä.
Syksyn mittaan Rönkä kertoo käyvänsä Turun, Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän kirjamessuille. Päivätyöstä pois jäämisen jälkeen hän kaipasi mielekästä tekemistä.
–Toisaalta ei ole pakko, mutta jos haluan, voin jatkaa kirjoittamista. Kun aloitin, tavoite oli saada kouraan esine, jossa oli oma nimi. Siitä sain kannustusta ja hoksasin, että voin jatkaa.
Jatkoa on seurannut. Nyt julkaistuja kirjoja on 14 romaania ja kaksi lastenkirjaa.
Viktor Kärppä -dekkarin nimi on Ikkunasta pudonnut mies. Gummeruksen tiedotteessa Rönkä sanoo, että ”Venäjän sodan ja ihmisten kohtalon seuraaminen on surullista ja vastenmielistä, mutta siitä oli pakko kirjoittaa”.
”Viktorilla kuten monella neuvostotaustaisella tai nykyvenäläisellä on ristiriitainen tilanne. On sukulaisia, ystäviä tai tuttavia Ukrainassa. Samanaikaisesti pauhaa propaganda ja yksipuolinen tiedonvälitys ja luodaan myyttiä isänmaallisesta sodasta ja lännen juonitteluista.”
–Asetelma on ristiriitainen. Venäjän valtiollisesta julmuudesta ei ole epäilystäkään. Sitten surumielisesti koitan ymmärtää pienten ihmisten heikkoutta siinä musertavassa todellisuudessa, jota heille masinoidaan. Valheeseen, jota heille kerrotaan, on helpompi mukautua kuin lähteä.
Kirjailija ei tekstissään esitä voimakkaita väitteitä.
–Teen huomioita, kuvailen asioita, tapahtumia ja kehityskulkuja. Rivien välissä on moraliteetti ja epäilyjä, ja lukija ymmärtää tehdä päätelmänsä. Lukevat ihmiset ovat tottuneet pienempiin nyansseihin. Ne ovat hienovaraisempia, mutta silti ymmärrettäviä.
”Tiedän journalismin rajoitukset, mutta parempaakaan keinoa kertoa ihmisille asioista ei ole kuin tämä läntinen keskenään kilpaileva journalismi.”
”Kodeille panisin enemmän vastuuta”
Rönkä kutsuu sivuhypyksi tekemäänsä lastenkirjaa, jolle on nyt tulossa jatkoa. Hän puhuu lukemisen tärkeydestä lukemispropaganda-ajatuksena.
–Jos pystyn olemaan mukana niissä talkoissa, että lastenkirjallisuudesta puhutaan, olen mieluusti mukana.
Rönkä sanoo olevansa huolestunut kahtiajakautumisesta.
–On niitä lapsia ja nuoria, joita kotoa ohjastetaan oikeaan asiaan ja aktiivisiksi, ja niitä koteja, joissa vanhemmat eivät jaksa, osaa tai pysty. Koulun rooli ja merkitys pohdituttaa. Mitä sille voi sälyttää. Vähän setämies olen, ja kodeille panisin enemmän vastuuta.
Hän sanoo olleensa peruskoulun suuri ihailija. Ilman sitä Nokian ihme ei olisi ollut mahdollinen. Sen ansiosta lapset kaikista kodeista pääsevät hyvään peruskoulutukseen.
–Ajattelen, että mozartit pärjää ja erottuu aina, mutta on se suuri massa, josta koulutetaan ekonomeja ja insinöörejä ja tradenomeja. Se on joukko, josta yhteiskunta oikeasti hyötyy.
Aino Alppinen
