Ikuinen elämä on meille nykyajan ihmisille varsin abstrakti ajatus. Elämme hyvin tiiviisti tätä päivää, tätä elämää. Elämä on toisinaan raskasta ja monien vaivojen täyttämää. Jaksaisikohan sitä edes elää ikuisesti?
17. helluntain jälkeisen sunnuntain päivän sana on Johanneksen evankeliumista (11:25–26). ”Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?””
Raamattu lupaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka uskoo Jumalaan ja pitää uskostaan kiinni elämänsä loppuun saakka. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Me kuolemme, se kuuluu ihmisyyteen. Maallinen kehomme antaa periksi ja elämä päättyy. Mitä sen jälkeen tapahtuu, on uskon asia, sillä kukaan ei ole tullut kertomaan, mitä on rajan takana. Kuolemanrajakokemuksia kohdanneilla ihmisillä viesti on ollut hyvin samansuuntainen: rajan ylittäminen ei tunnu pahalta, vaan jopa houkuttelevalta.
Hyvin yleisesti nykymaailmassa ajatellaan, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Kun sydän lakkaa pumppaamasta ja aivot toimimasta, ihminen on kuollut. Se on siinä. Jos uskoo Jumalaan tai ikuiseen elämään, on vähintään tyhmä tai ainakin vaaraksi yhteiskunnalle ja kehitykselle.
Kun uskoo Jumalaan, uskoo samalla siihen, että on muutakin. Jumala on rauha täällä ajallisessa elämässä, mutta myös sen jälkeen. Ihmisellä on sielu, joka palaa Jumalan luo. ”Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.” (2. Kor. 4:18). On taivas, jossa sielu saa levätä ja iloita yhteydessä luojaansa. Ne, jotka eivät ole kuulleet Jumalan kutsua ja eläneet Hänen sanassaan, viettävät ikuisuutensa erossa Jumalasta. ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23)
Usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön tuo iloa ja varmuutta maanpäälliseen elämään. Koska ihmisinä olemme vajavaisia ja heikkoja, Jumalan voimalla jaksamme eteenpäin itsemme sekä lähimmäistemme kanssa. Kestämme vastoinkäymiset ja vaikeudet. Koemme iloa ja turvaa. Saamme perspektiiviä elämän koettelemuksiin. Ja mikä parasta: edessä on vielä parempaa, kun jaksamme kilvoitella ja uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen lunastustyön kautta.
Taivas odottaa.
-matkalainen
