Musta Pekka -korttipeli ja Afrikan tähti kuuluvat monen suomalaisen lapsuusmuistoihin. Niitä pelattiin kotona, kylässä ja mökeillä samaan tapaan kuin Kimbleä, Monopolia tai Finanssipeliä. Nyt näitä klassikoita katsotaan myös uudesta näkökulmasta: niiden kuvasto ja pelien taustalla oleva maailmankuva herättävät keskustelua.
Musta Pekka jakaa muistoja. Osa muistaa pelin hyvin, vaikka sitä ei olisi omassa perheessä pelattu. Toisille se oli tuttu ja paljon pelattu korttipeli vuosikymmenten takaa. Samalla moni näkee sen nykyisin stereotyyppisenä ja rasistisena: pelin häviäjäksi jää se, jonka käteen jää Pekka-kortti.
Pekka-pelikortit perustuivat perheiden keräämiseen. Korttipakassa oli eri ammatteja edustavia vanhempia ja heidän lapsiaan, mutta mukana oli myös musta mieshahmo ilman ammattinimikettä. Kortit piirsi 1930-luvun lopulla Bo Bjurström, ja suomalainen peli pohjautui eurooppalaiseen Old Maid- ja Schwarzer Peter -peliperinteeseen.
Lapsuuden pelit voivat siis olla yhtä aikaa rakkaita muistoja ja oman aikansa ongelmallisia kulttuurituotteita. Niiden äärellä näkyy, miten käsitykset rasismista, kuvastosta ja kulttuurisesta vastuusta ovat muuttuneet. Menneisyyttä ei tarvitse pyyhkiä pois, mutta sitä voi tarkastella avoimesti ja kriittisesti.
Kaikki vimpeliläiset haastateltavat kertoivat pelin olleen vahvasti osa lapsuudenmuistoja.
–Pelasimme sitä paljon ja myös sen rinnalla Hullunkuriset perheet -korttipeliä, kertoi eräs nainen.
Pasi kertoi, että peliä pelattiin kolmen porukassa ja mieleen on jäänyt Lohen perhe. Anna sanoi muistavansa myös Lohen perheen, koska perheen tyttären nimi oli Anna. Kaikki osasivat peliä pelata.
Eräs haastateltava muisteli, että korttipakassa oli Säilä ja Peltomies. Näytin korttia vimpeliläiselle nuorelle, joka kertoi, ettei tunne peliä eikä ole koskaan nähnyt tällaisia kortteja.
Entisajan korttipeli kuvasi ydinperhettä, ja naiset olivat vain vaimoja. Pojan nimi oli isän ammatin mukainen, esimerkiksi Erkki Peltomies. Pelin ongelmallisuus on sittemmin tunnistettu laajemmin. Pekka-pelikorttien on katsottu uusintavan kolonialistista ja syrjivää kuvastoa, vaikka pelin nimeä muutettiin ajan kuluessa. Kortit vedettiin pois myynnistä vuonna 2020 useiden yhteydenottojen jälkeen.
Samaan keskusteluun liittyy myös Afrikan tähti. Vuonna 1951 julkaistu Kari Mannerlan lautapeli on suomalainen klassikko, mutta sen seikkailu Afrikan kartalla heijastaa aikakautta, jolloin siirtomaavalta ja eurooppalainen katse Afrikkaan olivat vahvasti läsnä. Myös Tintti Afrikassa -kirjaa on arvioitu samasta kolonialistisesta ja rasistisesta näkökulmasta.
Lasse Pippola
