Elsa Sarkaranta on yksi tämän syksyn uusista ekaluokkalaisista. Hän aloittaa koulutaipaleensa Kortesjärven yhtenäiskoulussa 12. elokuuta esikoulusta tutun lapsiryhmän kanssa.
Elsa kertoo koulun alkamiseen liittyvistä tunteista ja odotuksista:
–Jännittävältä ja kivalta tuntuu. Odotan eniten läksyjä ja että näen useammin kavereita. Harjoittelen lukemista tavukirjoista, aika hyvin jo osaan. Isoja kirjaimia on helpompi lukea. Koulussa haluaisin oppia kirjoittamaan paremmin. Joskus, kun on tylsää automatkoilla, lasken sormia ja kirjoittelen numeroita paperille.
Elsa kertoo, ettei nelosluokalle menevä isoveli Väinö ole kertonut koulusta mitään. Äiti Anna Sarkaranta lisää, että isoveljen kautta koulun tilat ovat kuitenkin tulleet tutuiksi myös pikkusiskolle. Kouluun valmistautuminen pitää tietenkin sisällään myös tarpeellisten tarvikkeiden hankkimisen.
–Eskarissa ostettiin jo uusi reppu ja sain synttärilahjaksi koulutarvikkeita. Mummi ja paapi vie minut ja Väinön vielä Ideaparkiin ostoksille ennen koulun alkua, Elsa innostuu kertomaan.
Elsaa reippaaksi luonnehtiva äiti muistuttaa, että päivärytmin pysyminen samana kuin eskarissa helpottaa kouluun siirtymistä. Myös linja-autolla kulkeminen on eskarista tuttua.
–Kun on samat linja-autokuskit aamulla ja iltapäivällä, oppivat hekin tuntemaan lapsia ja uskaltavat sanoa, jos matkalla on ollut jotain ongelmia. Kiva, kun samalta pysäkiltä lähtee muitakin, ettei tarvitse yksin odottaa. Elsaa jännittää, jos ketään ei olekaan kotona koulusta tullessa, mutta meillä on aina joku kotona. Mummi ja paapi asuvat tien toisella puolella, jonne voi myös mennä. Usein kuskit ovatkin vinkanneet, että tuolla pihalla isä näkyy olevan tai että paapi on kotona, Anna toteaa.
–Suurin osa luokkakavereista on tuntenut toisensa jo päiväkodista asti ja kaikki leikkivät keskenään. Ehkä riidatkin selviävät helpommin, kun tunnetaan ennestään. Kouluun tutustumisen myötä opettajakin on jo tuttu. On kiva tietää, kuka siellä syksyllä odottaa.
Tyttöjä on luokalla vähän, mutta kakkos- ja kolmosluokan tyttöjä näkee välitunneilla.
Kellopuhelin turvana
Anna kertoo Elsan saaneen kellopuhelimen jo esikoulussa, mutta silloin se pysyi enimmäkseen kotona.
–Kellopuhelin saa olla mukana koulussa, missä opettaja kerää ne aamulla laatikkoon ja antaa päivän päätteeksi mukaan. Nyt pitäisi harjoitella pitämään huoli, että siinä olisi aina akku ladattuna.
Sen sijaan äiti lupaa opetella pitämään puhelimessaan äänet päällä, jotta hänet saa tarvittaessa kiinni.
Elsa tekee pihalla kärrynpyöriä samalla, kun äiti toteaa hänen olevan lapsi, joka tarvitsee paljon virikkeitä. Elsa harrastaa painia, tanssia ja jalkapalloa, mutta haaveilee myös voimistelun aloittamisesta.
–Pitää katsoa, väsyykö hän eri tavalla nyt koulun alkaessa ja onko sitten liikaa harrastuksia, äiti miettii.
Marleena Lillstrang
