Aina joskus asiat vain menevät pieleen. Tapahtumat alkoivat muutama päivä sitten, kun sain puhelinsoiton ja minulta tiedusteltiin voiko kyläseuran venettä vuokrata kokonaiseksi vuorokaudeksi. Perheellä oli tarkoitus soudella johonkin saareen ja yöpyä siellä. Hieman kyllä mietin, että lähimpiin saariin on melkoinen matka ja varoittelinkin kaveria äkkiä nousevista ukkosmyrskyistä, jolloin on parempi suunnata kiireesti maihin.
Eihän pitemmälle vuokraamiselle tietenkään estettä ollut ja sovimme muutaman kympin vuokrahinnasta ja samaan kauppaan vielä niin lasten kuin aikuistenkin pelastusliivejä. Sovittiin vielä, että vuokran voi maksaa Rantakioskiin ja kävin kulkeissani ilmoittamassa kioskilla sopimuksesta.
Unohdin koko asian ja keskityin sunnuntaina pesäpallopelin katselemiseen, kunnes puhelin soi kohta pelin jälkeen. Soittaja oli veneen vuokrannut kaveri, joka ilmoitti, että airo oli haljennut keskellä järven selkää ja he ovat tuuliajolla. Sain kuulla, että venekunta oli matkalla Selkäsaariin ja porukan tarkoitus oli yöpyä siellä olevassa kämpässä. Kovasti ihmettelin airon halkeamista, kun kyläseuran veneessä on vain parin vuoden ikäiset airot, mutta aloin heti miettiä kuinka ongelma ratkaistaan. Koetin tähyillä mökin terassilta järven selälle, mutta paljaalla silmällä ei venettä näkynyt. Kiikarilla näkyi sitten musta piste kaukana ulapalla.
Ajattelin ensin lähteä omalla veneelläni hinaamaan porukan pois, mutta veneessäni on vain yhdeksän hevosvoiman perämoottori. Pelkkä matka noutopaikalle olisi vienyt toista tuntia ja hinaus vielä enemmän, joten päätin soittaa pelastuslaitokselle, jolla on nopea vene Katajalahden venesatamassa. Palokunnan miehet lupasivat hakea porukan pois eikä aikaakaan, kun vene kiisi kohti Selkäsaaria.
Vajaan tunnin päästä perhe oli turvallisesti venesatamassa ja silloin selvisi myös airon katkeamisen syy. Porukka oli nimittäin epähuomiossa ottanut tyystin väärän veneen, jossa oli ikivanhat, lahonneet airot. Kyläseuran vene uusine airoinen kökötti sievästi paikoillaan satamassa.
Matkaa Katajalahdelta Selkäsaariin on pikkuista vaille seitsemän kilometriä, joten soutumatka kestää vähintään pari tuntia. Mielessä kävi, että tässä oli ainekset pahaan onnettomuuteen, sillä äkillinen ukkosmyrsky voi helposti kaataa tuuliajolla olevan veneen ja siinä kävisi huonosti. Entinen ammattikalastaja totesi kerran, että Lappajärveä ei pidä pelätä, mutta sitä pitää kunnioittaa.
Heikki Salmela
