Miksi hailunharmaan sähkökaapin ainoa väriläiskä pitäisi olla linnun truuttaama mustavalkea kikkare? Ei minkään vuoksi, ajateltiin niin Vimpelin kunnassa kuin Vimpelin Voimassa, joka antoi sähkökaapit kuvittajien käyttöön tuoda väreillä ja kuvilla iloa keskustassa liikkuville.
Tämä tapahtui jo viime keväänä, mutta tuolloin ei yhtäkään tekijää löytynyt kuntalaisaloitetta toteuttamaan, vaikka käytössä olivat nykyiset säännöt: ympäristösihteeri Kirsi Syynimaalta voi hakea allekirjoituksen lappuun, joka oikeuttaa ostamaan Petterin rautakaupasta puhdistusnesteen, pohjamaalin ja kolme erisävyistä väripurnukkaa ja tietenkin pensselit. Värit ja kuvitusten aiheet ovat lähes vapaasti valittavissa, politikointiin peltipintaa ei haluta käytettävän.
Tänä kesänä kaksi tekevää naista ottivat värihaasteen vastaan ja pensselit käteensä. Kesäasukas Olivia Olli tiesi heti, millä hän voisi ilahduttaa innokkaita pesäpallon kannattajia – ja heitähän kuusivuotias on nähnyt penkkikaupalla, kun on itsekin istunut Saarikentän katsomossa peliä seuraamassa. Kukat ilahduttavat aina, ja luovat uskoa myös yllättävän tappion hetkellä, vakuuttaa nuori kuvittaja. Saarikentän kupeessa onkin Olivian kukkakuvioinen kaappi.
Kukkakaapin tuntumassa, kuntolaitteiden tykönä sijaitsee Soile Kautiainen-Hietalan maisemoima kaappi. Nainen innostui ajatuksesta tuoda kyläraitille näkymiä niin paljon, että tämän ensimmäisen työnsä hän teki kosteassa säässä sateenvarjon suojassa. Hemilänrannan laakea kaappi sai kuivempana päivänä Kautiainen-Hietalan siveltimestä hirsiseinän ja muhkean kukkatonkan kylkeensä, Opintien iso kaappi taas talonäkymän lavean taivaan alla. Yksinäistä taiteilijan työ ei ole ollut, sosiaalisuudesta ovat ohikulkijat pitäneet huolen kuka ehdottamalla välipalan nauttimista, kuka muuten vain kysymällä valmistuvasta työstä.
–Hauskaahan tämä on ollut, Kautiainen-Hietala toteaa.
Ja kuvitusideoitahan tällä tekijänaiselta riittää. Jo valmistuneista kuvista voi päätellä, etteivät kunnan kustantamat kolme väriä ja pari pensseliä ole riittäneet töiden toteuttamiseen, vaan tekijä on hyödyntänyt omia värivarastojaan.
”Sähkökaappeja voisi koristella vaikka murresanoilla”
Eri kokoisia sähkökaappeja keskustassa on maalattavaksi kolmannelle ja neljännellekin tekijälle. Eikä tekijöiden tarvitse olla taiteilijoita Kautiainen-Hietalan tapaan: erilaisia mörrimöykkyjä, silmää iskeviä karvakuonoja tai värikuvioita voinee tehdä, jos ei osaamisen, niin uskalluksen tuomin taidoin: uusiokuvittaa vaikka Vimpelin kulttuurihistoriaa Vimpelin Väinämöisen kanteleesta Jäykän Erkin auraan. Jos kuva-aiheet eivät luonnistu, värejä voi käyttää vaikka tuomalla esille vimpeliläissanoittajien tekstipätkiä (Kotkaniemen Matilta ja Kivisen Eeliltä löytyy, Jänöltä uudempaa riimittelyä) taikka esittelemällä savolais-vimpeliläis-ruotsalaisia murresanoja: väkitukko, ihtiriekko, sipu ja mukula ovat käypiä sanoja, joista omakaan väki ei hevin enää tiedä, onko kyse eläin-, kasvi- vai ihmiskuntaan kuuluvasta asiasta. Tai mitä tapahtuu, kun loppasuu lähtee Völijyyn tai tuhva turijustaa tai kun viliperi mukula nostetaan rissaan? Entäs miten sopii viskain löppäkäpälän työkaluksi?
Vuokko Pajala
Lue myös:
