Kesä laskeutui meille yhtenä tavallisena kesäkuun tiistaina. Venus oli taivaalla yhdistyneenä Jupiterin kanssa ravun merkissä. Olo oli unenomainen, ilma aavistuksen ukkosta enteilevän raskas ja raukea. Kesä asettui kehooni varmana siitä, että kiirettä ei ole, tarvetta tehdä ei ole. Saan olla juuri tässä. Saan haistella ja kuulostella, tunnustella ja uneksia. Muistin, miltä tuntuu helteisen uintiretken jälkeiset päiväunet. Ne ovat melkein yhtä suloisen makeat kuin päikkärit sateen rummuttaessa kattoa.
Olen miettinyt unelmia. Unelmien luonne on, että yhden toteutuessa tilalle tulee uusi. Aikoinaan haaveilin kodista, jonka piha päättyy metsään. Tänään katson kotini ikkunasta ja näen joka puolella puita. Viime vuodet olen aktiivisesti unelmoinut saavani kirjoittaa työkseni. Syksyllä julkaisin ensimmäisen runokirjani ja alkuvuodesta aloitin Järviseudun Sanomien lehtiavustajana. Toteutuneita unelmiani, joiden tilalle tuli uusia tai rajapyykki siirtyi eteenpäin. Nyt tavoittelen seuraavaa etappia, jonka realisoituessa voisin olla vähän onnellisempi. Loputon kissan hännän jahtaaminen, tiedän.
Mutta mitä elämä olisikaan ilman uusia unelmia? Usein ihmistä kutsutaan pysähtymään ja nauttimaan siitä, mitä jo on. Mutta pysähtyminen ei tarkoita jämähtämistä. Valmistahan ei tule koskaan, mikään ei ole pysyvää ja kuolo korjaa lopussa. Kun viimein tulee korjuuhetki, onko parempi olla matkalaukut pakattuina odottamassa vai tekemässä jotain, mitä rakastat, vaikka se jokin jäisi kesken? Ehkä aavistuksen liian synkkää pohdintaa aurinkoisen kesäkuun päivän keskelle, mutta joskus nämäkin on mietittävä.
Elämän muuttuvaisen luonteen heitellessä ihmistä aina uusiin aaltoihin ja unelmiin, on tärkeää, että meillä on myös vuodesta toiseen pysyviä saarekkeita, joihin hetkeksi rantautua. Juhlapyhät. Voit nojata edellisten sukupolvien tapoihin tai luoda omat, itselle hyvältä tuntuvat perinteet. Joka tapauksessa juhannus kutsuu kerran vuodessa pysähtymään keskikesän äärelle, aistimaan suven runsautta: kuovin ja käen, liikkuvan veden tai iloisten ihmisjoukkojen ääniä; uusien perunoiden, ruohosipulin tai itselleni tutun juhannusjuuston makuja; koivuvihdan, lämpimän teltan tai hiiligrillin tuoksuja sekä kostean aamuisen nurmikon, aavistuksen limaisen järvenpohjan tai tanssista kipeytyneiden jalkojen tuntua.
Joten rakkaat järviseutulaiset ja kesäasukkaat, viettäkää juhannuksenne tietäen, että juuri teidän tapanne juhlistaa keskikesää on yhtä hyvä ja oikea kuin naapurinkin. Kesän iloista nauttimisen keskellä voit pysähtyä toteutuneiden unelmiesi ääreen tai keksiä uusia.
Tällaisina taianomaisina kesäkuun päivinä
keho on lämmintä järvivettä
elämä on unta
kaikkeudessa kelluvaa unta
missään ei tarvitse olla
sinä saat olla
sydän juuri nyt hiljaa
kuunnella maan sykettä
elossa, elossa
tällaisina taianomaisina kesäkuun päivinä
elämä on unta
Marleena Lillstrang
