Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Kirjaudu

Perinteet

KUN kuulemme sanan olki, useimmat meistä ajattelevat peltojen olkikasoja, eläinten ruokaa tai pehmeää alusmateriaalia karjalle. Niin sitä käytettiin myös minun perheessäni. Mutta juuri samasta oljesta ihmiset ovat vuosisatojen ajan luoneet todellisia ihmeitä – koreja, hattuja (bril’ – perinteinen olkihattu), leluja ja jopa hienostuneita kodin koristeita. Isoäitini ja isoisäni talossa oli olkisia esineitä – ennen kaikkea isoisän olkihattu. Vanhempieni asunnon seinällä riippui suuri oljesta tehty taulu. Olkipunonta (suom. olkityö) on käsityötaito, joka yhdistää luonnon yksinkertaisuuden ja ihmisen mielikuvituksen ja on lahjoittanut meille yhden lämpimimmistä kansantaiteen muodoista. Ensimmäiset olkityöt ilmestyivät kauan sitten – jo silloin, kun ihmiset vasta alkoivat viljellä viljaa. Sadonkorjuun jälkeen jäi paljon pitkiä ja vahvoja korsia, ja tarkkasilmäinen ihminen huomasi, että niitä voi käyttää muuhunkin kuin polttoaineeksi tai rehuksi. Olki osoittautui kevyeksi, joustavaksi ja samalla kestäväksi. Siitä alettiin punoa köysiä, koreja, katonpäällysteitä ja myöhemmin koriste-esineitä. Ukrainassa olkityön taito kehittyi erityisesti Polissjan (Pohjois-Ukrainan metsäinen alue), Podilljan ja Slobožanshchynan (Itä-Ukrainan historiallinen alue) talonpoikaiskodeissa. Sadonkorjuun jälkeen talonväki valitsi parhaat rukiin tai vehnän oljet, kuivasi ne ja lajitteli paksuuden ja värin mukaan. Pitkinä talvi-iltoina, kun peltotyöt olivat ohi, alkoi hiljainen luova työ – mestarit punovat. Olkitöiden kauneuden salaisuus piilee itse materiaalissa. Olki hohtaa luonnollista kullanväristä kiiltoa, joka vaihtelee vaaleankeltaisesta meripihkaan. Se tuntuu kantavan sisällään auringon valoa ja kesän lämpöä. Mutta jotta oljesta tulisi taipuisaa ja “kuuliasta”, sitä täytyy valmistella: liottaa lämpimässä vedessä, kuivata ja silittää suoraksi. Silloin oljenkorsi muuttuu taipuisaksi kuin silkkinen nauha. Mestarit sanovat: “Olki ei pidä kiireestä.” Jos sen taittaa liian nopeasti, se katkeaa; jos sen kuivattaa liikaa, se muuttuu hauraaksi. Työ oljen kanssa kasvattaa siis kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Punontatekniikoita on lukemattomia, mutta kaikkia yhdistää yksi perusajatus – yksittäisten korsien yhdistäminen yhtenäiseksi muodoksi. Yksinkertaisin on letitystekniikka, jossa useasta nauhasta punotaan “lettiä” koristeiksi tai hattujen nauhoiksi. Spiraalitekniikalla voidaan tehdä pyöreitä esineitä: koreja, rasioita, hattuja. On myös pitsimäistä punontaa, jossa ohuista nauhoista syntyy hienostuneita kuvioita, lumihiutaleita ja kukkia. Joskus mestarit eivät vain punoneet korsia yhteen, vaan myös ompelivat tai liimasivat ne, muodostaen tasomaisia kuvia. Näin syntyi erityinen taidelaji – olkimosaiikki (tai olkitaide), jossa oljen kiilto muistuttaa kultaa ja kuviot muistuttavat vanhojen kirjontojen ornamentteja. Aiemmin olkiesineillä oli pääasiassa käytännöllinen tarkoitus. Niistä tehtiin: koreja viljalle ja vihanneksille, rasioita, mattoja, laukkuja ja hattuja, pulloja öljyn tai hunajan säilyttämiseen sekä olkisia seinäpaneeleja talojen eristämiseen. Vähitellen punonnasta tuli kuitenkin muutakin kuin käsityötä – siitä tuli taidetta. Syntyi olkileluja, nukkeja, keväisiä lintuja ja hevosia – hedelmällisyyden, voiman ja elämänilon symboleja. Erityisen tärkeä oli didukh – joulunajaksi tehty olkilyhde, jossa kansanuskomusten mukaan asuvat esi-isien henget. Se asetettiin talon kunniapaikalle ja koristeltiin nauhoin ja jyvin. Didukh ei ollut vain koriste, vaan myös yltäkylläisyyden, rauhan ja perheen muistin symboli. Jokaisella olkiesineellä on oma “kielensä”. Ympyrä tai spiraali symboloi aurinkoa ja elämän jatkuvuutta, kolmio perheen sopua ja ristikkäiset muodot suojaa. Itse materiaali – aurinkoinen ja elämää tuova – yhdistetään hyvyyteen ja lämpöön. Siksi olkisia suojuksia ripustettiin usein oven viereen tai kunniapaikalle “pitämään järjestystä kodissa”. Koristekuvioissa toistuvat kasviaiheiset motiivit – tähkät, kukat ja lehdet – muistuttaen ihmisen yhteydestä maahan. Mestarit eivät käyttäneet malleja: jokainen teos oli ainutlaatuinen, syntynyt inspiraatiosta ja mielentilasta. 1900-luvulla, teollisuuden kehittyessä, tämä käsityö alkoi vähitellen kadota. Näytti siltä, että halvat tehdasmateriaalit syrjäyttävät oljen lopullisesti. Mutta nykyään kiinnostus luonnonmukaiseen on jälleen heräämässä. Olkityö palaa – ekologisuuden, lämmön ja ukrainalaisen identiteetin symbolina. Nykyiset mestarit luovat paitsi perinteisiä didukh-lyhteitä ja bril’-hattuja, myös moderneja design-esineitä: lampunvarjostimia, tauluja, seinäkoristeita ja jopa koruja. Olki sopii hienosti yhteen kankaan, puun ja keramiikan kanssa, antaen esineille pehmeän “aurinkoisen” hohteen. Joka vuosi eri puolilla Ukrainaa järjestetään kansantaiteen näyttelyitä ja festivaaleja, joissa olkityöt ovat kunniapaikalla. Lasten kerhoissa olkipunontaa opetetaan mielikuvituksen, hienomotoriikan ja luonnonrakkauden kehittämiseksi. Jokainen, joka on edes kerran punonut yksinkertaisen kukan tai pienen hevosen, tuntee, kuinka kesä herää eloon käsissä. Olkipunonta ei ole vain tapa valmistaa esineitä, vaan taito nähdä kauneus yksinkertaisessa. Jokaisessa oljenkorressa on pala aurinkoa, maata ja ihmisen käsiä. Se opettaa, että harmonia syntyy kärsivällisyydestä, tarkkaavaisuudesta ja rakkaudesta maailmaan. Ehkä juuri siksi olkiesineet tuntuvat lämpimiltä ja “elävinä” – ne hengittävät sitä valoa, josta ne on tehty. Svitlana Zubenko

Oljen ihme

Kun kuulemme sanan olki, useimmat meistä ajattelevat peltojen olkikasoja, eläinten ruokaa tai pehmeää alusmateriaalia karjalle. Niin sitä käytettiin myös minun ... Lue lisää
Lappajärveläisen kaarevamallisen takan ääressä kelpaa istuskella keinutuolissa.

Perinnetakka uusiksi – ”Älkää nyt hulluja olko”

Lappajärven Matinharjussa Syrjälän tilalla vuonna 1900 rakennetussa pohjalaistalossa purettiin ja rakennettiin uudelleen Lappajärven mallinen perinnetakka.   –Tämä Lappajärven kaarevaotsainen takka on yleinen Pohjanmaalla ja yleisesti mallista puhutaankin pohjalaistakkana. Tässä on yleensä leivinuuni ... Lue lisää
Korovai on hääleipä, joka symboloi hyvinvointia, rakkautta ja sopua vastaperustetussa perheessä.

Korovai – perheen onnen ja yhtenäisyyden symboli 

Korovai ei ole vain hääleipä, vaan todellinen suojelusleipä, joka symboloi hyvinvointia, rakkautta ja sopua vastaperustetussa perheessä. Sen ilmestyminen hääpöytään juontaa ... Lue lisää
Dukats on paljon enemmän kuin pelkkä koru.

Dukats: koru, jossa on tarina 

Isoäitini perheen aarteiden joukossa oli yksi erityinen, dukats, massiivinen metallikoriste leveällä riipuksella. Sitä käytti jo hänen äitinsä, minun isoisoäitini. Se ... Lue lisää
Js mobyleis

Pärekatto perinnenäytöksenä Lehtimäen perinneniityllä tänään

Alajärven 4H-yhdistys ja Lehtimäki-seura järjestävät pärekaton rakentamisen perinnetyönäytöksenä tiistaina 14.10. kello 9 alkaen Lehtimäen kotiseutumuseon perinneniityllä. Kaikki pärekaton rakentamisesta kiinnostuneet ... Lue lisää
Naapurin kaatamaa ja paalaamaa heinää käytetään lisäravinteena laidunkauden loppupuolella.

”Lopunajan” karja kantaa perinteitä ja tulevaa 

Soinilaisen luomutilan pihapiiriin johtavalla hiekkatiellä syyskuisen auringon kultaama tunnelma, tienviereisellä laitumella laiduntavan alkuperäiskarjan kanssa ottavat avosylin vastaan tulijan. Pihapiirissä vuosisatainen, ... Lue lisää
Järviseutulaisessa uskomusperinteessä ihtiriekot ovat pienten lasten sieluja, joilla on asiaa eläville. Kuvituskuva: Freepik.

”Ei sitä näe, vaikka ei se korkealta se ääni kuulu” – Ihtiriekot järviseutulaisessa kansanperinteessä

Järviseutu-seuran julkaiseman kolmiosaisen Järviseudun Historia -teossarjan kolmannessa osassa yhtenä osiona ovat uskomustarinat. Julkaisemme paikallisia kummitusjuttuja -teemamme päätteeksi kertomuksia tuosta luvusta. ... Lue lisää
Kalkinpolttoa Vimpelissä perinteisin tavoin. Siihen liittyy eräs Järviseudulla kulkeva tarina, jossa on yliluonnollisia aineksia. Kuva: Tuija Ahola.

Kummitusjutut ovat osa suullista kansanperinnettä – Uusia tarinoita syntyy vanhojen rinnalle 

Järviseudun yksi tunnetuimpia tarinoita mellastavista hengistä on Pellosmaan pirut. Tarinan mukaan Pellosmaan navetassa tapahtui kummia, kun kiviä lenteli, täysinäiset vesiammeet ... Lue lisää
Coffee cup

Muki kahvia

Tänään, ennen kahvipäivää, joka on 1. lokakuuta, join aamulla kahvia ja muistelin, miten vietimme tätä päivää toimistolla ennen sotaa. Oli ... Lue lisää
Js pitkästönmuistolaatta

Lappajärveläisissä kummitustarinoissa aavemaisia asioita voidaan kokea niin luonnossa kuin auton koeajossakin 

Kaksi lappajärveläistä työkaverusta, Sari ja Maarit, ajelivat autolla Itäkylän kauniissa maisemissa. Luomalantien varressa olevassa mutkassa toinen näki jotakin männikössä.   –Katso, ... Lue lisää
Keijo Lahdenmäki muistaa hyvin vanhoja paikallisia tarinoita, ja jakaa niitä mielellään esimerkiksi kummitusjuttuilloissa.

Enneunia, näkyjä ja viestejä rajan takaa – Yliluonnolliset tarinat ovat katoavaa kansanperinnettä

Aikoinaan ihmisellä on ollut kuudes aisti, mutta se on ajan myötä jäänyt ”tarpeettomaksi” ja hiipunut sukupolvien mittaan. –Maailmassa on kaksi ... Lue lisää
Motanka (1)

Motanka – muinainen käsintehty suojelusnukke 

Motankaa, eli kangasnukkea ei tehdä tavalliseksi leluksi vaan suojelukseksi. Sen valmistusprosessi ei lainkaan muistuta nykyaikaisten nukkejen tekoa. Sitä ei ommella ... Lue lisää
Vuosina, jolloin Alajärven Joulu -lehti ei ilmestynyt, fiilisteltiin joulua saman nimisessä facebook -ryhmässä (kuvakaappaus).

Alajärven Joulu -lehti tekee paluun – Ankkuritpesis perinnettä elvyttämässä

Alajärven Joulu -lehti ilmestyi vuosikymmenten ajan opettajajärjestön, sotaveteraanien ja Alajärven Ankkureiden yhteistyöllä toimittamana. Vuonna 2020 se lakkasi ilmestymästä, sillä tekijöiden ... Lue lisää
Screenshot 2025 07 18 at 08 38 43 markkinat vimpelin sääksjärvellä – järviseudun sanomat

Sääksjärvellä järjestetään nyt perinnemarkkinat: vanhoja vehkeitä ja vankkuriajoa 

LAUANTAINA 26. heinäkuuta vietetään Vimpelin Sääksjärvellä perinteisiä markkinoita. Tänä vuonna markkinoiden teemana on lisäksi perinnemarkkinat, joten markkinamenossa on luvassa torimyyjien ... Lue lisää
Reijo Saari näyttää, miten tukin päällä liikutaan.

Uittotaito elää Evijärvellä – perinne, joka vaatii rohkeutta ja tekniikkaa

EVIJÄRVEN läpi virtaava Ähtävänjoki ei ole mikä tahansa vesiuoma vaan merkittävä uittoreitti, jota pitkin on uitettu arviolta 5 miljoonaa tukkia ... Lue lisää
123 Seuraava
123
Lahjapaketti
Joulu tulee, niin myös toimituksen uutiskirje! Tilaa tästä!
JSS logo sininen

Järviseudun Sanomat on Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla kerran viikossa ilmestyvä puolueeton paikallislehti. Levikiltään Järviseudun Sanomat on sarjassaan Suomen suurimpia viikoittaisia paikallislehtiä.

Järviseutu-säätiön apurahahakemus
Anna palautetta Tietosuojaseloste

Yhteystiedot

Järviseudun sanomat
0400 773 492
toimitus@jarviseudunsanomat.fi
Maneesintie 16
62600 Lappajärvi

Some

@jarviseudunsanomat Jss Järviseudun Sanomat +358 40 077 8542
UUTISET TAPAHTUMAT NÄKÖISLEHTI