Evijärven Jokisuunlahdella Maaholman saaressa maiseman ennallistamista hoitavat Marjaana ja Pekka Hinkan neljä aikuista lammasta ja kaksi karitsaa. Alkukesästä saareen tuodut lampaat laiduntavat saaressa syyskuun alkuun saakka, tai niin kauan kuin ruokaa riittää.
–Hehtaarin kokoisessa saaressa riittää syötävää. Rakensimme lampaille väliaikaissuojan, jossa ne pitävät sadetta ja suojautuvat auringon paisteelta. Pari kertaa viikossa käymme vaihtamassa juomaveden ja viemässä rehua sen verran, että pysyvät kesyinä.
Pienen soutuveneen rantautuessa saareen ja Hinkkojen huhuillessa, uteliaat lampaat ilmestyvät korkean kasvillisuuden seasta tervehtimään.
–Lampaat ylläpitävät perinnebiotooppia syömällä puiden vesakoita, maitohorsmaa ja muita saaressa olevia kasveja. Ne ennallistavat maisemaa ja tekevät tänne saareen polkuja, joita pitkin kulkevat. Idea lampaiden tuomisesta saareen tuli Elinvoimakeskukselta.
Tavoitteena linnuston paluu
Elinvoimakeskuksen lintuvesikoordinaattori Anne Paadar kertoo lampaiden laidunnuksen tavoitteena olevan linnuston palaaminen tulevaisuudessa pesimään saarelle.
–Lampaiden laidunnus hillitsee vesakoitumista ja korkean kasvillisuuden muodostumista. Parasta tulosta tekee lauma, joka voi rauhassa parturoida koko saarta ja toivottavaa onkin, ettei lampaita mennä häiritsemään saarelle tai sen lähistölle esimerkiksi veneellä. Lampaiden omistaja huolehtii eläimistään ammattitaidolla.
Paadarin mukaan Natura2000-alueeseen kuuluvat Jokisuunlahti ja Valmosanneva kärsivät rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta.
–Alueen alkuperäinen suojeluperuste on sen monipuolinen linnusto, joka on aikojen saatossa alkanut kärsiä elinympäristön heikkenemisestä. Maaholman saaren puustoa on Helmi-elinympäristöohjelmassa raivattu vuosina 2023 ja 2026. Saarelle on myös tehty pieni lintujen pesimiseen soveltuva soraikko ja sijoitettu joitain pesälaatikoita.
Elinvoimakeskus kohdistaa vuosittain ympäristöministeriöltä saamiaan määrärahoja lintuvesien kunnostukseen ja hoitoon.
–Jokisuunlahdella on nyt saavutettu vuosien tavoite, kun yhteistyöllä paikallisten aktiivien kanssa löytyi kohteen hoitotyöhön lammaslauma läheiseltä tilalta.
Lampaiden pidon kannattavuus on heikentynyt
Hinkoille maatila on siirtynyt perintönä. Lehmiä oli jo Pekan isovanhemmilla.
–Lampaita meillä on ollut lähes viisikymmentä vuotta, nyt niitä on paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Lampaiden pito ei ole enää samalla tavalla kannattavaa kuin takavuosina.
–Villaa ei enää mene, vaikka siinä oleva rasva lanoliini hylkii likaa ja vettä. Villan hinta on niin alhainen, että keritsemällä tienaa enemmän kuin villan myynnillä, Pekka kertoo.
–Elämä olisi erilaista, jos näitä ei olisi. Kun Hilma oli pieni, meinasimme lampaista luopua. Onneksi emme luopuneet. Lampaat ovat lapsille tärkeitä. Lapset ovat pysyneet terveinä. Näillä lampailla on hyvä elämä, kun saavat vapaasti laiduntaa. Kaikilla on nimet ja tunnemme ne kaikki, kun ovat niin kesyjä, kuvailee Marjaana.
