Matka käynnistyi Vimpelin Ässästä. Viivyin pitkään hyllyn edessä pohtimassa, mitkä inkontinenssisuojat olisivat riittävän suuria. Myyjärouva ohitti minut diskreetin huomaavaisesti, kun punnitsin eri pakettien imukykyjä suhteessa tarpeeseen.
Lähdimme sitten kiitämään kahdeksaakymppiä kohti Alajärveä. Oli kirkas syksyinen aamu. Mukava lähteä etelään ajelemaan.
Edessä ajeli henkilöauto. Peräkkäin köröteltiin, kunnes auto äkkiarvaamatta jarrutti voimakkaasti ja kääntyi sivutielle. Jarrutus tuli takana ajavalle yllättäen. Että vilkkua olisi näyttänyt, no ei puhettakaan. Olisi vissiin kulunut.
Edessä oli pieni mäennyppylä ja ohituskielto. Ja eikö vaan ohitsemme kiitänyt auto sulkuviivan kohdalla. Reipasta ylinopeutta, jotta pääsi ohi, kun maksimi on talvinopeuksilla se kahdeksankymppiä. Entä jos sieltä nyppylän takaa olisi tullut vastaan auto?
Soile Yli-Mäyryn gallerian kohdilla ajellaan etelään Kuuskuutosta. Niillä main usein sivutieltä on pölähtänyt auto ja ylittänyt Kuuskutosen nenän edestä. Miksi minulla on sellainen tunne, että siinä on pakollinen pysähtyminen? Vissiin ajatuksena, että kyllä siitä vielä ehtii ihan hyvin. On ehtinytkin, mutta meidän autossa on oltu sydän kurkussa.
Sen paremmin ymmärrän, jos kypsässä iässä olevat isännät köröttävät kohti Nissiä kuuttakymppiä. Ihan ymmärrettävää, että haluaa miettiä sinisiä ajatuksia ajellessaan. Voisi ehkä harkita, olisiko mahdollista ajaa vähän sivummalla. Joku voi kiirehtiä – nopeusrajoitusten puitteissa – hakemaan lisää munia kaupasta, kun leipominen oli jo aloitettu, kun huomattiin, että munia piti olla neljä ja olikin vain yksi. Silloin saattaa tulla mieleen sopimattomia sanoja, kun se isäntä junnaa keskiviivalla, ja ohi ei pääse millään, ja vieraat on tulossa, ja eihän sitä kaikkea pysty ennakoimaan, vaikka tietysti niitä munia olisi pitänyt muistaa ostaa, kun kerran kävi päivällä kaupassa.
Mutta siis liikennekäyttäytymistä. Ja liikennesääntöjen noudattamista, sitä nyt ainakin.
Mies lisäksi marisee jokaisen tiellä kulkijan kohdalla: Tuollakin mustat vaatteet eikä huomioliiviä eikä heijastimia. Istun vieressä ihan hiljaa. Eikö se ole huomannut, että minulla on mustat housut ja musta takki. Yritän toki lenkille lähtiessäni pukea pinkit heijastinvaljaat.
Ja sydämestä tuleva kiitos rekkakuskeille, jotka ohittaessaan jalkamiehen Itäkylän-Vimpelin suoralla väistävät niin paljon kuin mahdollista! Kalliisti permanentattu tukkahan siinä nimittäin suoristuu, jos sellainen rekka-perävaunuyhdistelmä suhahtaa ohi kahdenkymmenen sentin etäisyydeltä.
Niille inkontinenssisuojille tuli käyttöä Virtojen jälkeen, kun Hilda-kissan virrat aukenivat ja pissat tuli housuun kantokopassa. Taittelin siististi kasaan pissavaipan muovipussiin odottamaan huoltoasemakäyntiä. Naisten L-koko riitti hoikalle tyttökissalle, semmoinen korkeavyötäröinen malli auki leikattuna kopan pohjalla. Herkälle tytölle tahtoo tulla noita vahinkoja lähes joka autoreissulla.
Aino Alppinen
Lue myös:
