Ikäsyrjintä on läsnä suomalaisessa työelämässä. Tilanne konkretisoituu työhönotossa. Eräs vimpeliläinen mies kertoi, että hänen yli 50-vuotiaalla vaimollaan on ollut vaikeuksia saada töitä. Eräs lääkäri totesi: nykyään on työnantajan markkinat, ei työntekijöiden markkinat. TE-toimiston virkailijakin myönsi, että tätä syrjintää tapahtuu. Työnantajilla on valta valita. Viime vuosina erityisesti yli 55-vuotiaat ovat raportoineet jatkuvasta ikäsyrjinnästä. Oikeusministerin kyselyn mukaan yli 70 prosenttia vastanneista pitää syrjintää huomattavana. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki kieltää syrjinnän.
Ikäsyrjintää laajempi käsite on ageismi, jolla tarkoitetaan ikään perustuvia ennakkoluuloja, stereotypioita eli yleistyksiä ja syrjiviä tekoja. Syrjintä voi olla suoraa tai epäsuoraa. Myös nuoret hakijat voivat kokea ikäsyrjintää. Syrjintä kokee myös vähemmistöjä. Iltasanomissa oli kirjoitus naisesta, jolla oli neljä tutkintoa, mutta haastatteluun ei ole tullut kutsua. Hän on ulkomaalainen.
Valtioneuvoston selvityksen mukaan ikäsyrjintä tulisi tunnistaa paremmin yhteiskunnassamme. Vanhuusasiavaltuutettu tuo esiin ikäsyrjintää ja ageismia Pohjoismaisessa gerontologian konferenssissa Tukholmassa 2024. Ikäsyrjintä on todellinen ja on täysin asenteellinen: yli 50-vuotiasta ei kutsuta haastattelun tai heidän kykyä oppia uutta ja sopeutua työelämän muutoksiin kyseenalaistetaan. Kannattaa huomioida, että rekrytoijat ovat usein 30–40-vuotiaita.
Jos tai kun joutuu syrjinnän kohteeksi, on työntekijällä oikeus pyytää asiasta selvitystä. Työnantajan ei tarvitse perua päätöstä valitun haitaksi, vaan syrjäytetty voi saada korvausta sekä työnantaja sakkoa tai jopa kaksi vuotta vankeutta.
FM Lasse Pippola
