Alajärven kaupungin elinvoimalautakunta on myöntänyt vuoden 2025 kulttuuripalkinnot Säde Alaselle ja Sisko Haloselle. Palkinnot luovutetaan vuoden viimeisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa joulukuussa. Säde ja Sisko ovat palkintonsa ansainneet. Säde Alanen on floristimestari ja tehnyt tunnetuksi Alajärveä osallistumalla ja menestymällä monissa alan kilpailuissa ulkomaita myöten. Sisko Halonen puolestaan on uupumaton ja pitkäaikainen vapaaehtoistyön tekijä ja monien tapahtumien taustalla vaikuttava idearikas voimahahmo.
Kipinä vammaistyöhön Sveitsistä
Sisko ja Esko Halonen tulivat Lehtimäelle vuonna 1971, kun kuntaan saatiin kehitysvammaisten erityiskansanopisto. Opistoa suunniteltiin alun perin Tampereelle.
–Oli paljon mutkia matkassa. Taustalla oli pieni kannatusyhdistys, jolla ei ollut riittävästi voimavaroja. Sitten ministeri Eino Uusitalo otti yhteyden ja esitti ajatuksen opiston perustamisesta Lehtimäelle. Eino Uusitalolla oli huoli, mitä tehdä vain muutamaa vuotta aiemmin valmistuneille keskikoulun tiloille, kun peruskoulu-uudistus teki ne tarpeettomiksi.
Uusitalo onnistui hankkeessaan, ja Haloset muuttivat Lehtimäelle. Vuodeksi ajateltu pesti opiston palveluksessa kesti Siskon osalta 42 vuotta. Hän toimi opiston rehtorina aina eläkkeelle siirtymiseensä asti, vuoteen 2014. Esko Halonen oli vararehtori. Kehitysvammaisten asioihin paneutumiseen Siskolle antoi kipinän nuorena ylioppilaana vietetty vuosi Sveitsissä kansainvälisessä vammaisten lasten alppisairaalassa.
Ne 42 vuotta juurruttivat Haloset Lehtimäelle. Siskolle Lehtimäki merkitsi ensimmäistä pitkän ajan asuin- ja kotipaikkaa. Siskon isä oli vapaakirkon pappi, ja siihen toimeen usein kuului myös muuttaminen paikkakunnalta toiselle. Siskon vanhemmat kiersivät lapsineen Suomea ristiin rastiin. Esko Halosen juuret olivat Tampereen seudulla. Lehtimäelle jääminen oli kuitenkin molemmille selvä asia. Elämä ei kuitenkaan aina mene niin kuin haaveillaan. Esko Halonen ei juuri ehtinyt nauttia eläkepäivistä, sillä hän nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamatta vuonna 2016.
Kun Sisko jäi eläkkeelle, elämään uutta sisältöä antoi vapaaehtoistyö. Kun intoa, viitseliäisyyttä ja voimavaroja on riittänyt, niin myös tehtäviä on kertynyt.
–Yhteiskunnalliset asiat ja ihmisten hyvinvointi ovat kiinnostaneet minua aina. Tämä näkyi aikanaan myös Tampereen yliopistossa suoritetun tutkinnon ainevalinnoissa. Pääaineena minulla oli vapaasivistystyö eli nykyisin aikuiskasvatus, sitten lisänä sosiaalipolitiikka ja -psykologia sekä sosiologia.
Valmiudet ihmisten kohtaamiseen ja auttamiseen ovat lähteneet Siskolla omista arvoista, hengellisyydestä, mutta myös opintojen kautta hankitusta tiedosta.
–Kaiken perusta on lähimmäisenrakkaus. Joskus tuntuu, että pystyykö edes antamaan lähimmäisilleen yhtä paljon kuin mitä siitä auttamisesta ja toisen huomioimisesta itse saa.
Vapaaehtoistyön monet muodot
Sisko toimii sihteerinä Eläkeliiton Lehtimäen eläkeyhdistyksessä. Sen toimen hoitaminen vie aika suuren osan ajasta. Sitten on Ikioma ry. Se on perustettu vuonna 2007 ja on lähtöisin Eskon ideasta. Alkukankeuksien jälkeen Ikiomasta on tullut keskeinen ikäihmisten ja eläkeläisten kohtaamispaikka. Ikioma kokoontuu seurakuntakodilla joka keskiviikko.
–Ohjelmaan kuuluu mahdollinen alkuhartaus, kevyttä jumppaa, kahvittelua, seurustelua – ja bingo, joka tuli kuvioihin sattumalta. Ikioman kokoontumiset ovat niin suosittuja, että vakiokävijöitä on Lehtimäen ulkopuoleltakin. Bingon pyörittäjänä on Tapani Puskala omalla letkeällä tyylillään. Rahaa bingolla ei kerätä, tuotto käytetään palkintojen hankintaan. Arvoltaan palkinnot ovat pieniä, mutta sellaisia, joilla kotona on käyttöä. Tärkeintä tässä on tunnelma ja yhdessäolo. Joskus järjestetään myös retkiä esimerkiksi teatteriesityksiin ja konsertteihin lähialueella. Eläkeyhdistyksen retkitoiminta on kauemmaksi suuntautuvaa, ja yhdistyksellä on erikseen matkavastaava. Tätä tehtävää hoitaa nykyisin Eija-Liisa Keskinen.
Sisko kuuluu myös seurakunnan toimintaryhmään. Sen tiimoilta hän vie opiston opiskelijoita sunnuntaisin kirkkoon. Eläkeyhdistyksessä Sisko toimii vapaaehtoistoiminnan vastaavana. Yksi tämän toiminnan muoto on kotikäynnit. Niitä tehdään yhteistyössä SPR:n kanssa, jonka jäsen Sisko myös on. Kahvittelu ja seurustelu ovat näiden tapaamisten keskiössä. Monelle yksinelävälle vanhukselle nämä tapaamiset ovat todella tärkeitä. Siinä pääsee vaihtamaan ajatuksia ja keskustelemaan elävän ihmisen kanssa maailman menosta. Samalla kun käydään vierailulla, voidaan auttaa joissakin pienissä asioissa.
Sitten on vielä Ränkiviikko. Ränkimarkkinoita Lehtimäellä on järjestetty vuodesta 1985 alkaen. Ensi kesänä on 40-vuotisjuhlat, koska koronavuosi jäi väliin. Ränkiviikoksi tapahtuma muuttui vuodesta 2005, jolloin avattiin ränkimuseo. 2010-luvulla markkinat alkoivat hiipua, kun tekijöitä ei enää tahtonut löytyä. Siskoa pyydettiin apuun ja saatiin aikaan palaveri, jossa haettiin uutta puhtia tekemiseen. Tässä on myös onnistuttu. Monet paikalliset yhteisöt ovat nykyisin vahvasti mukana. Ränkiviikko-tapahtuman puheenjohtajana toimii nykyisin Kauko Ukonmäki ja Halonen sen sihteerinä.
–Kun nykyisin olemme saaneet lisäksi Pentti Moision rahastosta avustusta, niin sen turvin Ränkiviikosta on tullut tosi hieno kokonaisuus Lehtimäen kesään, Sisko Halonen tiivistää.
Puuhaporukassa siis jälleen kerran Sisko!
Sirpa Perkkiö
Lue myös:
