Yksi syksyn puhutuimmista elämäkertakirjoista lienee Markku Heikkilän kirjoittama Jussi Halla-aho – Elämäkerta. Toisin kuin 2020 julkaistussa Lauri Nurmen ”Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämäkerta” -kirjassa, Halla-ahon oma ääni kuuluu teoksessa ja hän on ollut mukana sen tekemisessä. Halla-aho myös oikoo uudessa kirjassa Nurmen teoksen virheitä.
Kirja kertoo, kuinka ujosta, vetäytyvästä tamperelaispojasta tulee maahanmuuttokysymyksiin paneutunut poliitikko ja median myllyttämä mies, joka sanailee terävästi tilanteessa kuin tilanteessa. Häntä äänesti vuoden 2024 presidentinvaaleissa 615 802 suomalaista.
Kirja on varsin mielenkiintoinen myös alajärveläisestä näkökulmasta. Olihan Jussi Halla-ahon isä Yrjö kotoisin Alajärveltä, samoin kuin hänen äitinsä Ulla, ja Jussi vietti lapsena paljon aikaa Alajärvellä. Tästä Halla-aho kokee jälkiä muun muassa edelleenkin puheenparressaan nykyisin. Edelleen isoisän lapsuudenkoti Alajärvellä on Halla-ahojen kesäpaikkana. Alajärvi mainitaan useaan otteeseen, jopa Perussuomalaisten sisäpiirivitsissä.
Kirjassa kerrotaan, kuinka tutkijantyönsä ohessa Halla-aho tutustui internetiin ja kotisivujen tekemiseen, ja keskustelut Suomen Sisun verkkoyhteisössä johtivat hänet perehtymään maahanmuuttoon liittyviin kysymyksiin. Halla-ahon kotisivusta tuli kävijämagneetti. Yliopistomaailmassa hän koki, että häntä yritettiin vaientaa, mikä johti entistä tiiviimpään asian tutkimiseen. Koskeeko sananvapaus kaikkia, vai vain niitä, joilla on oikeanlaisia mielipiteitä?
Perussuomalaiseen puolueeseen Halla-aho tutustui laajemmin vasta kuntavaalien 2008 yhteydessä. Helsingin kaupunginvaltuutetun ja kansanedustajan tehtävät nostivat hänet repivään julkisuuteen ja johtivat oikeusjuttuihin. Ne nostivat esille samoja tunnelmia kuin koulukiusaaminen aikoinaan. Toistuva uutisointi on saanut Halla-ahon analysoimaan: Myrsky pyörii muutaman päivän ajan, kunnes toimittajat toteavat, että en tälläkään kertaa aio pyytää anteeksi, irtisanoutua, erota enkä jäädä sairaslomalle, ja sitten on taas hiljaisempaa, kunnes minut seuraavan kerran valitaan johonkin tehtävään, jolloin sama rituaali toistuu täsmälleen samanlaisena.
Kirjassa Halla-aho kritisoi Suomen EU-äänestyksen aikaista median toimintaa, korona-ajan sekavaa tempoilua politiikassa sekä Sanna Marinin toimintaa. Hän avautuu rohkeasti myös vaikeammista teemoista kuten aviottomasta lapsestaan ja masennuksestaan. Kirjasta löytyy myös virhe, joka liittyy Janne Sankeloon.
Vahvuuksikseen Halla-aho sanoi paksun nahan ja kovan pään. –En juurikaan pelkää sitä, mitä minusta ajatellaan. Tästä syystä minuun on vaikea vaikuttaa uhkailulla, lahjonnalla tai nuoleskelulla. Tässä oppia meille jokaiselle.
