Perinteisten ukrainalaisten käsitöiden joukossa värillinen painanta vie erityisaseman – se on käsin tehty kuvioiden painanta kankaalle kaiverretuilla laudoilla ja luonnollisilla väreillä. Tämä taide ulottuu syvälle historiaan, ja samalla sillä on nykyaikaista potentiaalia – se kiehtoo yhä taiteilijoita, suunnittelijoita ja etnografien joukkoa.
Kangas koristellaan painamalla sille värejä puumatriisiin leikatulla kuviolla. Kuvio voi olla geometrinen, kasvi- tai eläinaiheinen tai jopa aihekuvituksellinen. Ulkoisesti painanta muistuttaa painettua ornamenttia, mutta sen viehätys on käsityön elävässä kosketuksessa.
Varhaisimmat maininnat painannasta Ukrainassa ajoittuvat 1600-luvulle, vaikka tekniikka oli tunnettua eri muodoissaan jo aiemmin ympäri maailmaa. Ukrainan painanta saavutti laajimman suosion 1700–1800-luvuilla, erityisesti Karpaateilla, Podoliassa ja Halytsjynassa. Painantakankaista valmistettiin juhla-asuja, verhoja, pöytäliinoja, pyyhkeitä.
Työnkulku on kuin rituaali. Aluksi mestari veistää puusta (yleensä päärynä-, lehmus- tai vaahterapuusta) laudan – sen on oltava tukeva mutta työskentelyyn kevyt. Kuvio kaiverretaan käsin. Sitten valmistetaan väri, yleensä luonnollisista pigmentistä (savi, noki, kasviväriaine) paksuntimien kera. Väri levitetään laudalle sienellä tai rullalla, ja sen jälkeen lauta painetaan kankaan päälle ja painetaan kiinni.
Jokainen väri levitetään erikseen, joten moniväriset kuviot vaativat useita lautoja ja äärimmäistä tarkkuutta – virhe pilaa kuvan. Siksi painanta vaatii kärsivällisyyttä, kokemusta ja taitoa.
Vaikka 1900‑luvulla värillinen kankaanpainanta lähes katosi teollisen painatuksen ja massatuotannon takia, viime vuosikymmenet ovat tuoneet sille uuden nousun. Nykymestarit, kuten Olena Prydouvalova, Oksana Matsekh ja Bohdan Pikulytskyi, tutkivat perinteitä ja yhdistävät painannan nykytaiteeseen ja muotiin.
Painannan taitoa opetetaan joissain kansantaide‑studioissa, erityisesti kansantaiteen museoissa tai kulttuurikeskuksissa. Esimerkiksi Lvivissä, Kosovassa ja Kiovassa järjestetään ajoittain mestarikursseja kaikille kiinnostuneille. Tämä ei ole vain luova harrastus, vaan myös tapa oppia kulttuuria.
Painannassa käytetyt laudat ovat taideteoksia sinänsä – muinoin niitä säilytettiin jopa perheen reliikkinä. Ukrainan museoissa on säilynyt yli tuhat aitoa ornamenttia.
Nykysuunnittelussa tämä kangaskoristelutekniikka inspiroi ekologisten, ainutlaatuisten vaatteiden luontia – yksikään painatuksesta ei ole täysin identtinen.
Kankaalle tehdyt painatukset eivät ole vain koriste – ne ovat värin, rytmin ja symbolin kieli, joka kertoo esi-isien maailmankatsomuksesta. Ja vaikka nykyään tämä tekniikka on pikemminkin harvinainen käsityö, se herää uudelleen eloon välittömien mestarien käsissä. Tämä on taidetta, joka vaatii aikaa, rakkautta ja kunnioitusta perinnettä kohtaan – ja antaa vastineeksi syvän tunteen yhteydestä ukrainalaiseen kulttuuriin.
Svitlana Zubenko
