Karpaattien vuoristossa, pienessä työpajassa Ternopolissa, tuoksuu villa, puu ja kahvi. Kuuluu vain lempeä koputus – käsien rytmi, joka muuttaa villan taiteeksi. Tämä on huovutusta, vuosisatoja vanhaa käsityötä, joka yhdistää sukupolvia.
Jo muinoin Euraasian vaeltavat heimot löysivät villan salaisuuden: veden, saippuan ja käsien avulla syntyi lämmin ja kestävä huopa. Siitä valmistettiin telttoja, vaatteita ja kenkiä – suoja tuulta ja kylmää vastaan. Perinne elää yhä.
Ternopolissa Tatyana Ohrutska luo värikkäitä huiveja, mekkoja ja koruja märkähuovutuksella, jossa villa ja silkki sulautuvat yhteen. Hänen ensimmäinen pieni rintakorunsa johti tuhansiin teoksiin, jotka ovat löytäneet tiensä maailmalle. Työpajan hyllyiltä löytyy kaikkea mekoista hattuihin ja koruihin – kaikki villasta.
Saman alueen Jaroslava Manžula tekee keveitä hattuja, laukkuja ja jakkuja, kun taas Olya Bindasin ”Mnyum”-pajassa syntyy neulahuovutuksella eläinhahmoja ja pieniä miniatyyrejä, jopa estraditähtien muotokuvia.
Itä-Ukrainassa työpajat suosivat kuivahuovutusta, jolla valmistuu esimerkiksi eläinfiguureja ja kevyitä asusteita. Kosovon vuoristossa Gushka-brändi puolestaan ammentaa inspiraationsa esivanhemmilta. Lampaitten villasta syntyy palkittuja huopia ja mattoja, joiden tekeminen vaatii useiden päivien työn.
Volynin alueella sisarukset Larysa ja Anna Ponahaibo valmistavat huovutettuja tohveleita ja saapikkaita, joita arvostetaan myös Ukrainan ulkopuolella. Jokainen kenkäpari on heidän käsissään kuin oma tarinansa.
Huovutus on enemmän kuin käsityö. Se on muisto lapsuudesta ja sukupolvien ketjusta – isovanhemmista, jotka opettivat taitonsa tyttärilleen, ja äideistä, jotka tekivät lapsilleen hattuja. Se on valinta yksinkertaisen ja ikiaikaisen puolesta teknologian aikakaudella.
Villa on kuin sydän: pehmeä, lämmin ja elävä, niin kauan kuin käsillä on uskoa siihen. Kun maailma kiitää eteenpäin, neulan koputus, veden kuiskaus ja villan tuoksu muistuttavat siitä, että perinteet eivät katoa. Ne vain muuttuvat taiteeksi.
Svitlana Zubenko
