Heikki Honkola on tehnyt melkoisen urotyön kirjoittamalla kolme historiateosta Lehtimäestä vain muutamassa vuodessa. Ensimmäinen niistä oli Lehtimäen Keskikylässä sijaitsevan Taimelan koulun historia Koulunkäyntiä Taimelassa 130 vuotta, joka painettiin vuonna 2022. Samana vuonna valmistui myös kirja Lehtimäen kirkosta ja sen papeista 1800–2022. Kolmas teos Murtolammin hautausmaa valmistui vuoden 2023 loppupuolella. Tätä viimeisintä teosta Heikki Honkola piti haastavimpana.
–Hautausmaata koskevaa kirjallista tietoa oli vain vähän, lähinnä Lehtimäen kirkon pitkäaikaisen kanttorin Aaro Vallinmäen muutamat kirjoitukset, Honkola kertoi.
–Siinä oli tehtävä kymmeniä tutkimusmatkoja Murtolammelle. Pala palaöta piti yrittää rakentaa kokonaiskuvaa sieltä löytyvien hautamuistomerkkien avulla ja yhdistää niitä kirkonkirjoista löytyviin merkintöihin.
Honkola kertoo kiinnostuneensa historiasta jo lukioaikoina. Kiinnostus kohdistui ennen kaikkea lähiseutuun ja arjen historiaan.
–Kirjoitin tuolloin paljon asioita muistiin, lähinnä itseäni varten. Lukion jälkeen lähdin kuitenkin lukemaan kieliä Ouluun ja valmistuin filosofian maisteriksi ja englannin- ja ruotsin kielen opettajaksi. Lehtimäelle ja Taimelan kouluun tulin Seinäjoella ja Alavudella vietetyn lyhyen tovin jälkeen vuonna 1988. Tietotekniikka on ollut myös kiinnostuksen kohteita. Sitä taitoa käytin sitten oppimateriaalin tekemiseen omaan käyttöön. Sain juuri sellaista aineistoa, jota itse halusin.
Lähes 15 vuotta Honkola toimi opettajan työn ohessa avustajana Järviseutu-lehdelle, aina vuoteen 2015 asti. Siinä sai monipuolista oppia ja kokemusta kirjoittamiseen.
Koulun juhla antoi lopullisen sysäyksen kirjoittamiseen
Vuosi 2015 toi elämään monia muutoksia. Taimelan koulun yläaste lakkautettiin ja Honkola siirtyi opettamaan englantia ja ruotsia Vimpeliin. Vähän ennen tätä hän oli saanut diagnoosin Parkinsonin taudista. Se merkitsi sitten vähitellen jäämistä sairauslomalle ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Honkola on kertonut sairaudestaan täysin avoimesti. Voisi sanoa asenteella, että ”näillä nyt mennään”. Kirjoittamisen kykyä sairaus ei ole vienyt.
–Jos olisin jatkanut työelämässä normaaliin eläkeikään asti, historiankirjat olisivat jääneet kirjoittamatta.
Taimelan koulun 130-vuotisjuhla 2021 oli lopullinen sysäys kirjoitustyöhön. Heikki oli ottanut itselleen tehtäväksi koostaa juhlaan koulua käsittelevän videon. Siitä ilmeisesti innostuneena koulun rehtori Kirsti Joensuu pyysi Heikkiä ryhtymään kattavan historian kirjoittamiseen Taimelan koulusta. Tämä sopi Heikille.
Taimelan koulu käynnistyi 1891 Fagerkullan mäellä, pappilan renkituvassa, mutta jo vuonna 1893 se siirtyi Keskikylään ja omiin tiloihin. Kirjaa tehdessään Heikki yllättyi ja ilahtui, että kaikista koulun opettajista löytyi jopa valokuvat. Projektin myötä Heikki solmi myös monia uusia ystävyyssuhteita. Kirja valmistui vuodessa, ja työn myötä alkoi kertyä materiaalia ja ajatuksia seuraavaan kirjaan.
Sitten oli vuorossa Lehtimäen kirkkoa ja sen pappeja koskeva teos. Kirkon 220-vuotisjuhlien olisi pitänyt olla jo vuonna 2020, mutta ne jäivät pitämättä koronaepidemian ollessa pahimmillaan. Tietoa kirjoittamisen pohjaksi löytyi yllättävän helposti esimerkiksi Alajärven seurakunnan arkistosta. Kaikki Lehtimäellä toimineet papit oli selvitettävissä aukottomasti ajallisessa järjestyksessä. Yksi erityinen tietolähde oli Kansalliskirjaston vanhat lehdet. Sieltä löytyi kaikki se, mitä eri lehdissä on julkaistu vuosien 1800–1939 välillä.
–Lehtimäki-hakusanalla ja tunnettujen lehtimäkeläisten nimillä löytyi aineistoa ”pilvin pimein”. Tietoa kertyi lisäksi ihan tavallisilta kansalaisilta, ja sosiaalisen median kanavien kautta pääsi monen asian jäljille.
Sakastista löytyi erityinen yksityiskohta
Entisaikoina oman kirkon saaminen oli todella iso asia. Kirkko toimi paikkakunnalla tietysti hengellisen elämän keskuksena, mutta Suomen evankelisluterilainen seurakunta muodosti paikallishallinnon vuoden 1865 kuntauudistukseen asti. Silloisten pitäjänkokousten koollekutsujana ja puheenjohtajana toimi seurakunnan kirkkoherra. Kun oli oma kirkko, maallisista asioista päättäminen ja tiedottaminen tulivat lähemmäksi yhteisön asukkaita. Kirkossa käyminenkin helpottui. Heikki Honkola toteaa kirjassaan, että Lehtimäeltä Livonkylän suunnalta oli käyty kirkossa ensin Ruovedellä ja sitten lähempänä Ähtärissä. Lehtimäen pohjoisosat ovat varhaisina vuosina kuuluneet Pietarsaaren emäseurakuntaan ja sitten Lappajärven, kun sinne saatiin kirkko. Pitkien matkojen takia lapsia vietiin usein kasteelle kirkkoon useampi kerrallaan ja vainajia laitettiin väliaikaishautoihin odottamaan sopivia kelejä kirkkomaahan kuljettamiseksi.
Lehtimäen kirkon sakastista löytyy erityinen yksityiskohta. Kirkkosalin vastainen seinä on saanut pysyä hirsipinnalla ja siihen ovat vuosien saatossa lukuiset kirkon papit ja muut kirkon työntekijät sekä jotkut merkkihenkilöt laittaneet nimikirjoituksensa. Kirjan alkusanoissa Honkola kirjoittaa seuraavasti.
–Tärkeä, aiemmin käyttämätön tietolähde oli myös sakastin ”nimikirjoitusseinä”, jota seurakuntamestari Veli-Matti Keisanen auttoi minua tutkimaan ja valokuvaamaan. Nimiä on kaikkiaan noin 150. Vanhin seinässä oleva nimikirjoitus on päivätty 7.3.1829 ja siinä on vain kirjaimet E.U.C. Honkola on selvittänyt, että ne on kirjoittanut Erik Ullrik Castrén, joka oli Lappajärven kirkkoherran Erik Castrénin poika. Seuraava merkintä on päivätty 5.6.1831 ja sen on tehnyt Erik Ullrikin veli Conrad Mauritz Castrén.
–Lappajärven emäseurakunta näyttää siis pitäneen yhteyttä Lehtimäkeen ainakin Erik Castrénin poikien kautta.
Honkola on järjestänyt esitelmätilaisuuden, jossa meillä on ollut mahdollisuus tutustua näihin kirjoituksiin, samalla hän on avannut tarinoita nimikirjoituksen tekijöistä.
Heikin tarinoista selviää, että Lehtimäen seurakunnan sielunpaimenet ovat olleet hyvin erilaisia kuten me ihmiset yleensäkin. Esimerkiksi Carl Gustav Grönberg, Ylöjärveltä kotoisin oleva herännäisiin kuuluva pappi aloitti työnsä toukokuun alussa 1868, eli pahimpina nälkävuosina. Nälkäiset kuntalaiset olivat varastaneet viljaa kunnanmakasiinista ja papiltakin. Tästä kiivastuneena – kun vielä saukonperäset olivat yrittäneet häntä matkalla kiivittää – Grönberg oli saarnannut: ”Te nälän särkemät lehtimäkeläiset, te varkaat ja roistot, pääsette te makasiinin katolle, mutta ette taivaaseen”. Toisaalla Grönberg kirjoitti lehteen nälkätilanteesta, kun ei ollut köyhillä petun sekaan enää jyvän jyvää ja ”särpymeksi” pelkkää vettä. Aikojen ankaruudesta kertoo, että pelkästään 10.5.1868 Lehtimäellä haudattiin 26 nälänhädän uhria.
Rakastetun pastorin heikkous
Monen papin työura Lehtimäellä jäi syystä tai toisesta lyhyeksi. Vuonna 1878 1.5. vt. kappalaiseksi valittiin Jebets Jesiel Judi Judén. Myös hän on jättänyt sakastin seinään puumerkkinsä. Judénista Heikki Honkola kertoo, että hän oli tunteisiin vetoava ja äärimmäisen hyvä saarnamies. Heikkoutena oli viina. Hän viihtyi paljon Mattisen kievarissa ja hurjasteli humalapäissään pitkin pitäjää. Viisi vuotta myöhemmin Judén jätti Lehtimäen, mutta ei häntä pahalla muistettu. Tuleva kirjailija Niilo Kivinen kirjoitti 10.5.1883 Wasa-lehdessä hänen lähdöstään ”rakastettuna pastorina”.
Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, suhtautukaamme niihin armollisesti; siihenkin, että tässä on vain äärimmäisen pintapuolinen raapaisu Heikki Honkolan mittaamattoman arvokkaaseen kulttuurihistorialliseen työhön, jota hän on tehnyt Lehtimäen asioiden selvittelyyn ja kokoamiseksi historiankirjoiksi.
Sirpa Perkkiö
Lue myös:
