EVIJÄRVI-SEURA juhli 75-vuotista taivaltaan lauantaina Uittomieskämpällä. Tilaisuus sisälsi puheita, Evijärven Musiikin Ystävien kotiseutuhenkisiä musiikkiesityksiä, seuran historiikin julkistuksen sekä huomionosoituksia. Seremoniamestarittarena juhlaa juontanut Satu Toijala-Saari kuljetti ohjelman läpi hallitusti käsiohjelman mukaan ja rennon rempseällä juontotyylillään.
Seuran nykyinen puheenjohtaja Ilmari Sulkakoski avasi tilaisuuden aktiivikatsauksella tämänhetkisiin kuulumisiin.
–On juhlavaa sanoa, että kokoonnumme seuran omissa tiloissa, jotka olemme itse rakentaneet. Talkootyöllä oli ratkaiseva merkitys ja rakennuksen aikanakin kotiseututyötä tehtiin kuten ennenkin. Aloittaessa emme arvanneet, millaisiin mittasuhteisiin tämä toiminta johti. Vuosittain täällä vierailee noin 2 000 henkeä ja voimamme ovat äärirajoilla. Päällimmäisenä huolenani onkin yleinen suhtautuminen järjestötoimintaan. Maailma ei tule valmiiksi työtä tekemällä, mutta työ on yksi elämisen perusedellytys, jolle pitää olla myös vastapainoa. Harrastus antaa voimia työssä jaksamiseen ja vie ajatukset pois töistä. Tämä toiminta on ainakin eläkeläiselle harrastukseksi erittäin aktiivista.
Toijala-Saari totesi Ilmarilla olevan vuosien kokemuksella hyvä kokonaiskuva niin näkyvästä kuin näkymättömästäkin kotiseututyöstä.
–Tänään saamme juhlia pienen rakkaan kuntamme pitäjäseuraa. Evijärvi muodostaa naapurikuntiensa kanssa tiiviin ja yhtenäisen pitäjäyhteisön, Etelä-Pohjanmaan Järviseudun. Siinä ovat Alajärvi, Evijärvi, Kauhavan Kortesjärvi, Lappajärvi, Soini ja Vimpeli. Näiden kaikkien emäseurana toimii Järviseutu-seura, jossa edellä mainittujen lisäksi on osallisena Pietarsaaren Järviseutulaiset. Jokaisella pitäjällä on oma vankka asemansa Järviseudun kulttuurin ja perinteiden luojana, ylläpitäjänä ja vaalijana. Ja kun kaikkien pitäjien erikoisuudet ja voimat yhdistetään, on meillä kertakaikkisen monipuolinen ja rikas kotiseutu, hän tiivistää.
Evijärvi-Seuran historiikki julkistettiin
Evijärven Musiikin Ystävien Järviseudun marssin jälkeen sanataiteilija, Järviseudun Sanomien päätoimittaja, Hannu F.E. Takala sai vuoron julkistaa kirjoittamansa Evijärvi-Seuran historiikin. Juontajan mukaan, vaikka päivän juhlassakin on mahdollista kuulla pitkän linjan konkareita, mahtuu noihin vuosiin niin paljon kaikkea, ettei kenenkään muisti riitä. Sen takia toimeksianto suurine saappaineen oli annettu Takalalle. Hän luki johdannosta joitakin kohtia, kuten seuraa koskevien vanhempien arkistojen tuhoutumisen. Tutkiessaan eri lähteitä, löysi hän vuosilukuja 1950 ja 1951. Varsinainen rekisteröinti oli kuitenkin yhdistysrekisteriin merkitty 27.1.1982.
–Kaiveltuani aikani, löysin Järviseudun joulun vuodelta 1956. Sieltä löytyi maininta, että Evijärvi-Seura oli perustettu 17.1.1950, taiteilija Kaarlo Kultalahti puheenjohtajana. Eli alussa mainittu vuosiluku sai vahvistuksen. Aikansa kun etsii, niin viimein löytää, Takala totesi.
Hän kertoi historiikin koostuvan pienistä tarinoista. Itse kirja on helppolukuinen, jo mittojensakin puolesta. Esitetyt asiat ovat kuta kuinkin kronologisessa järjestyksessä.
–Haluan omistaa tämän kirjan Esko Olavi Ahosen muistolle, mutta myös niille menneille ja nykyisille sukupolville, jotka ovat vaalineet järviseutulaista kotiseututyötä Evijärvellä näiden vuosien saatossa. Evijärvi-Seuran toimintaa olen seurannut hyvinkin läheltä, olen kulkenut täällä paljon, pitänyt näkemästäni ja kokemastani. Evijärvi-seura on toiminut ja toimii elämänvirran äärellä, ollut yhteisöä kokoava voima. Ei ole niin pientä tai suurta tapahtumaa, etteikö seuralla olisi ollut näppinsä pelissä. Asioita on suunniteltu ja toteutettu. Osa on vaiheessa, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö niitä saateta loppuun.
Takala kertoo osin suuristakin vastoinkäymisistä historiikin tiedonkeruussa, mutta myös oivalluksesta vielä siinä vaiheessa, kun kirja oli jo painossa. Hän muisti löytäneensä Evijärvi-seuran käsin kirjoitetut muistiinpanot perustamiskokouksesta. Hän luovutti muistiinpanojen perusteella kirjoitetun kopion perustamisasiakirjasta kehystettynä puheenjohtaja Ilmari Sulkakoskelle ja kehotti laittamaan visusti talteen. Sitten kun kirjoitetaan satavuotishistoriikkia, ettei sitä tarvitse hakea uudelleen.
Sydämellä tehtyä kotiseututyötä
Musiikin Ystävät katkaisivat puheet musiikilla, ja Kotiseutu Pohjolassa sai useammankin silmäkulman kostumaan. Satu Toijala-Saari jatkoi juontoa.
–Kotiseututyötä tehdään koko ajan, täällä kotipitäjämme rajojen sisäpuolella. Mutta ihan yhtä arvokasta ellei jopa tärkeämpääkin kotiseututyötä tekevät he, jotka ovat täältä pois muuttaneet. He kertovat tarinoita lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kotipitäjänsä kuulumisia ja vertailevat kokemuksiaan muualta päin Suomea olevien kanssaeläjien kanssa. Ja vastavuoroisesti tuovat täällä käydessään muun Suomen kuulumisia meille.
Ulkoevijärveläinen oli myös päivän juhlapuhuja, media-alan moniosaaja, S-ryhmän mediajohtaja ja Evijärven oma kasvatti Päivi Anttikoski. Hän on lukion ylioppilas vuosimallia 1990. Samana vuonna Jyväskylään muuttanut Anttikoski palasi parikymmentä vuotta myöhemmin ja rakensi mökin Ähtävänjoen rantaan, koska kotiseutu ja läheiset olivat täällä. Hän kertoo puhetta silmällä pitäen katsoneensa Evijärvi-seuran kesän ohjelmaa löytäen sieltä kulttuuria, matkailua, veneretkiä, laulu- ja tarinatapahtumia ja niiden kertovan alueen eläväisyydestä. Yksi omaleimaisin oli Saaren Reijon vetämä tukkilaiskoulutus.
–Harva ymmärtää tukkilaisuuden perinnettä pitäjän kehityksen tukipilarina. Tämä joki ja tukkilaisuus on ollut elämän lanka. Mitä meillä olisi, ellei oman alueen elävää ja omaleimaista kulttuuria. Olisi paljon vähemmän yhteenkuuluvuutta, iloa, hyvää mieltä ja elämän valopilkkuja, hän pohtii.
Anttikosken mukaan paikka tekee kotiseututyön näkyväksi. Ulospäin näkyy, että tämä on paikkakunta, josta löytyy yrittämistä ja uskoa tulevaan. Halutaan panostaa matkailuun ja liikuntamahdollisuuksiin, lisätä elinvoimaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Innostus ja tekemisen ilo tarttuu, syntyy verkostoja ja yhteistyötä.
–Teidän tekemä työ on antanut semmosen evijärveläisen identiteetin. Ei olla ensimmäisenä itteään kehumassa, mutta tehdään talkoilla, ollaan sinnikkäitä, tiedetään että elämään kuuluu ilo siinä missä kova työntekokin, ollaan sosiaalisia, yritetään yhdessä ja kannetaan vastuuta myös toisista.
Hänen mielestään tulevaisuus on kotiseututyössä. Se ei pääty, vaikka maailma muuttuu, keksitään tilalle jotain uutta. Uudet sukupolvet löytävät aina jotain. Hän toivoo, että nuoret omalla tavallaan jatkavat seuran perinteistä työtä. Kaikki ei ole keksitty. Evijärven tarina ei ole valmis, seuran historiikki luetaan ja laitetaan hyllyyn, mutta joka päivä tulee uusia sivuja.
Uutta ideoiden
Kotiseututyötä on monenlaista. Aiempi puheenjohtaja Heikki Valijoki kertoi kiehtovin taustatiedoin ja tarinoin Evijärvelle pystytetyistä muistomerkeistä; Sotaanlähdön muistokivi ja uittomiespatsas. Mutta myös muita vähemmän tunnettuja, kuten esimerkiksi Kirkkotarhassa sijaitseva Aleksanteri Honkalahden suunnittelema 1800-luvun alussa olleiden nälkävuosien aikana nälkään kuolleiden muistomerkki, vanha myllynkivi tekstillä ’Herra anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme’. Evijärvi-seura on ollut aloitteentekijänä monissa muistomerkeissä. Valijoki raotti salaisuuden verhoa tulevista hankkeista, jotka tulevat olemaan Geoparkin käyntikohteita 1500–1600 luvuilta.
Kunnanjohtaja Mikko Huhtalan terveiset luki kehittäjäkoordinaattori Sanna Kivimäki. Kunnanjohtajan mukaan Evijärvi-seura on esimerkki pitäjäseurasta, joka toimii. Halutaan aktiivisesti ja aina uutta ideoiden pitää paikallisidentiteettiä yllä. Seura vaalii paikallisia erityispiirteitä, paikalliskulttuuria ja kehittää sitä edelleen. ”Esimerkkejä tästä työstä näette ympärillänne, historiaa mitä parhaiten kunnioittavissa tiloissa. Olen kiitollinen, että meillä Evijärvellä on pitäjäseura, joka ryhtyy sanoista tekoihin ja toimii. Puolestani toivon tämän yhteistyön edelleen jatkuvan”.
Seura muisti huomionosoituksilla hallitusväkeä
Evijärvi-Seura jakoi huomionosoituksia aktiiviselle hallitusväelleen. Seuran viirin saivat Olli Ruuhinen, Reijo Saari, Lilian Alanko, Virpi Berg ja Satu Toijala-Saari. Sami kangasmetsä, Oskari Rentola ja Pauli Kuusela eivät olleet paikalla. Tuomaala-mitaleita jaettiin neljä ja ne vastaanottivat Heikki Valijoki, Ilmari Sulkakoski, Päivi Anttikoski ja Paula Kultanen. Samalla he vastaanottivat ruusun sekä vasta julkaistun historiikkikirjan. Historiikin saivat lisäksi Anneli Rannisto, Riitta Tähtinen, Carita Surma-aho, Päivi Kultalahti ja Kauno Koivukangas. Lopuksi historian kirjoihin ja kansiin saattanut Hannu Takala sai kipsisen uittomiesreliefin.
–Arvostan taideteosta, josta tietää mitä se esittää, ja miten päin se pannaan seinälle, Takala kiteytti.
Yhteiskumppani Leader Aisaparin tervehdyksen toi hallituksen puheenjohtaja Sari Oja-Lipasti.
–On ollut ilo ja kunnia saada käydä täällä Uittomieskämpällä aiemminkin. Alue on erittäin vaikuttava kokonaisuutena. Vuosikymmenten ajan teillä on ollut kunnianhimoinen tahtotila ja olette saaneet ankkuroitua toimintaanne henkilöitä, joille kotiseututyö on arvokas asia. Huomioiden tiedon ja historian jatkuvuuden myös jälkipolville. Kotiseututyö on selvästi ollut sydämen asia, jota ei voi mitenkään rahassa mitata.
Kunniapuheenjohtaja Kauno Koivukangas muisteli vielä Evijärven joululehden alkutaivalta. Odotettu lehti ilmestyy tänäkin vuonna ja siihen voi jo kuvia sekä tekstejä lähettää. Johtokunnan edustajat Olli Ruuhinen ja Virpi Berg lähtivät suorittamaan annettua tehtävää vieden kukat seuran perustaja Väinö Tuomaalan haudalle.
Anu Rinne
Lue myös:
