Luku 4: Varmat puheet
KIRKKOHERRAN käynti huoltokorjaamolla poltteli Jussin takaraivossa. Jotakin asian suhteen oli tehtävä ja pian, kaukana olivat ajat, kun bensaa oli haetettu papan varastosta vuonna -73 ja myös palautettu ajallaan. Tavallaan hän oli sanattomasti luvannut myös kirkonmiehelle, että asiat saatetaan kuntoon pikimmiten.
Seuraavana aamuna, aamukahvilla, Jussi ottaa asian puheeksi mielitiettynsä kanssa.
–Kuulepa Maija, tässä on nyt elelty viime ajat varmoilla puheilla, olisiko nyt kuitenkin aika virallistaa tämä meidän parisuhteemme?
–Et sitten yhtään romanttisemmin osannut kosia? Olet tavannut kirkkoherran aivan äskettäin?
Jussi ihmettelee Maijan kommenttia ja kertoo, kuinka kyseinen herra oli käynyt korjaamolla vaihdattamassa juuri vaihdettuja öljyjä Saabiinsa. Tuntui että teki tikusta asiaa.
–Tapasin hänet terveyskeskuksessa ja kirkkoherra oli hymyillyt ja sanoi vaivihkaa minulle: ”Asiat järjestyvät, usko pois.” Hieman ihmettelin mitä tuo tarkoitti sanomisilla, mutta nyt saatoin laskea että 1+1 on 2, eikä jotakin muuta, Maija vastaa.
–Mutta jos pikkasen nätimmin osaat asian esittää, vastaus on kyllä, Maija lisää.
Asia laitettiin kuntoon eräänä lauantaina, ja hääjuhlissa Jussi kertaa vuoden 1973 tapahtumia, ja kuinka onnekas hän oli, kun sattui paikalle oikealla hetkellä.
Arkinen aherrus perheessä jatkuu ja Jussi vaihtaa jarrupalaa ja vetoniveliä korjaamossaan. Työtä on niin paljon, että on tarvittu apumies verstaalle töihin. Arki ja elämä jatkui vuosien vieriessä eteenpäin.
Eräänä kesäiltana, vuosia myöhemmin, Maija ja Jussi istuivat Kärnän sillalla, jälleen kerran. Auringonlasku värjäsi veden samalla tavalla kuin silloin kauan sitten, kun heidän tarinansa alkoi.
–Katsokaa, isä ja äiti ovat taas tuolla sillalla, kuului lasten ääniä taustalta. Heidän pienen perheensä elämä oli täynnä rakkautta ja yhteisiä muistoja – ja vielä enemmän tulevaisuuden unelmia.
Jussi kääntyi katsomaan Maijaa ja hymyili.
–Kuka olisi uskonut, että se mopopoika ja sinä…
Maija nauroi ja nojautui häntä vasten.
–Me mentiin äärettömyyteen ja sen yli – ensin mopolla.
Ja niin he tekivät. Heidän tarinansa ei ollut pelkästään nuorten rakkauden satu, vaan todiste siitä, että kun sydän on oikealla paikalla, mikään este ei ole liian suuri. Kohti ääretöntä – ja sen yli.
Kesän 1973 hehku saa näin onnellisen lopun ja päättyy tähän.
27.6.2025 Stefan Aran-Luhanka
Lue myös:
