KEVÄÄN varmin merkki muuttolintujen lisäksi ovat moottoripyörät, jotka ilmestyvät teille heti, kun lumet sulavat. Evijärveläislähtöiselle Timo Ritalalle on moottoripyöräily ollut osa hänen elämäänsä jo vuosia.
Ritala aloitti kaksipyöräisten parissa japanilaisilla merkeillä kuten Hondalla ja Kawasakilla, mutta vuosien myötä hänkin siirtyi monien muiden tavoin amerikkalaisen Harley-Davidsonin eli tuttavallisemmin harrikan ohjaimiin.
–Kyllä siinä vaan on oma fiiliksensä. Äänet, tuntuma, ulkonäkö – harrikka on enemmän kuin pelkkä kulkuneuvo, Ritala toteaa.
Aiemmin japanilaisten pyörien ja harrikoiden harrastajat olivat toisistaan selvästi erillään, ja kiusoittelevaa naljailua kuultiin puolin ja toisin. Harrikka oli ”öljyä vuotava kallein puolivalmiste”, kun taas japsipyörästä vitsailtiin ”imurin lailla ulvovana koneena”. Nykyään asenteet ovat pehmenneet, ja yhteisöllisyys moottoripyöräilyn ympärillä on kasvanut.
Moottoripyöräilyä pidetään monesti vapauden symbolina. Siinä tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka ja tunnelma, joka syntyy, kun moottori hyrähtää käyntiin ja tie kutsuu. Juuri tuo vapauden henki on ikuistettu legendaariseen Easy Rider -elokuvaan, jonka ikoninen moottoripyöräkohtaus ja tunnuskappale ”Born to Be Wild” ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen kokonaisiin motoristipolviin. Ne kiteyttävät sen tunteen, jonka moottoripyörän selässä voi saavuttaa.
Sillankorvan leirintäalueella tavattiin Kauhavalta Mika Isoketo ja Mika Ala-Fossi. Molemmat ovat kokeneita motoristeja ja vannoutuneita harrikkamiehiä.
–Olen ajanut harrikalla yli 25 vuotta. Tämän pyörän lisäksi kotona on vielä neljä muuta, kertoo Isoketo.
Hän on kiertänyt pyörän selässä useita naapurimaita: Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua ja kerran myös Pietarissa. Isoketo myöntää, ettei nykypäivän moottoripyöräily enää herätä hänessä samaa sykettä kuin ennen, mutta silti jokainen ajokerta on arvokas.
Ala-Fossi puolestaan aloitti japsipyörillä, mutta on viime vuodet luottanut pelkästään harleyhin. Tallissa on kaksi pyörää, ja vaikka hän ajaa enimmäkseen yksin, mukaan mahtuu myös kerhoporukan reissuja.
–Liityin moottoripyöräkerhoon vuonna 2016. Talvella kerhotiloissa kunnostetaan pyöriä ja vaihdetaan kuulumisia. Meitä on kahdeksan aktiivista jäsentä mukana, Ala-Fossi kertoo.
Vaikka pyörät ja kuljettajat vaihtuvat, moottoripyöräilyn ydin pysyy samana: vapaus, yhteisöllisyys ja rakkaus tien päällä kulkemiseen.
Lue myös:
