”Kaikki lähti siitä, kun ensimmäistä kertaa kuulin runojani luettavan ääneen”  

Runokirjan julkistamistilaisuus on 25. tammikuuta Vimpelin kirjastossa kello 17.30. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Runokirjan julkistamistilaisuus on 25. tammikuuta Vimpelin kirjastossa kello 17.30. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Runokirjan julkistamistilaisuus on 25. tammikuuta Vimpelin kirjastossa kello 17.30. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Runokirjan julkistamistilaisuus on 25. tammikuuta Vimpelin kirjastossa kello 17.30. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

VIMPELILÄINEN Terttu Viita, 72, kertoo kirjoittaneensa enemmän tai vähemmän koko elämänsä. Runoja ja tekstejä on siellä sun täällä, pöytälaatikossa ja tietokoneella, valmiina ja keskeneräisenä. 

–Yhden romaaninkin kirjoitin valmiiksi, mutta sitä tuskin julkaisen ikinä, nauraa Terttu. 

Julkaisuksi asti päätyi kuitenkin juuri valmistunut runokokoelma Rakkaus on Haava, jonka julkistustilaisuus pidetään 25. tammikuuta Vimpelin kirjastossa. Kirjan kansien välistä löytyy aikuisen naisen elämänkaari – iloineen ja suruineen. 

–Ajatus kirjasta lähti oikeastaan siitä, kun lapset lukivat runojani 70-vuotissyntymäpäivilläni. Kuulin ensimmäistä kertaa runojani ääneen luettuna ja ajattelin, että eivät nämä oikeastaan hullumpia ole! Pitkään kuitenkin pohdin julkaisua. Lapset ovat tähän kannustaneet, samoin kirjoituskurssini opettaja Jussi Matilainen ja viimein päätin tämän tehdä. Jos vaikka joku tästä jotain saisi, pohtii Terttu. 

–Lähetin vedoksen neljälle kustantajalle, joista yksi sitten vastasi myöntävästi. Kyllä se kieltämättä siveli sielua, kun he kertoivat, että julkaisevat yhden runokirjan vuodessa ja tänä vuonna julkaisevat tämän minun kirjani. Kirja on kuitenkin osaksi omakustanteinen. Olin sen suhteen aivan realistinen, koska en ole Heli Laaksonen

Runokirjan runot on kasattu useidenkin vuosien takaa, eri elämäntilanteista ja kohtaamisista. Kirjan nimen ja Rakkaus on Haava -runon taustalla on vuosia sitten käyty keskustelu erään nuoren miehen kanssa.  

–Hänellä oli juuri päättynyt ihmissuhde ja hän kertoi minulle, että kun toiseen kiintyy, on se kuin löisi kirveen pölkkyyn. Mitä kovemmin rakastuu, sitä syvemmälle kirves uppoaa ja sitä vaikeampi kirvestä on kitkuttaa irti. Loistava vertauskuva jäi minulle mieleen, rakkaus todella on haava. 

KIRJOITTANA Terttu kertoo kehittyneensä erityisesti kansalaisopistojen kirjoittajakursseilla, joilla hän on käynyt jo vuosia. Itselle mieluisimmat aiheet kumpuavat elämästä ja omista kokemuksista. 

–Mieluiten kirjoitan ihmisistä, rakkaudesta, elämästä, kokemuksesta, tunteista ja silloin kun on paha olla. Runot putkahtavat mieleeni melko valmiina, enkä yleensä muokkaa niitä, korkeintaan poistan tarpeetonta tai muutan sanan tai kaksi. 

Mainos

–Erityisen kiitoksen haluan antaa alueen kansalaisopistoille. Olen niin kiitollinen kaikesta siitä, mitä ne meille mahdollistavat. Ilman kansalaisopistoja ei meillä olisi täällä maaseudulla mahdollista harrastaa näin monipuolisesti. Minäkin käyn kirjoituskurssien lisäksi maalauskurssilla ja vesijumpassa. Kansalaisopistot tukevat hyvinvointia monella tavalla, kiittelee Terttu. 

Runokirjan julkistamistilaisuus on 25. tammikuuta Vimpelin kirjastossa kello 17.30. Tapahtumaan on vapaa pääsy. 

Vapaaehtoistyö on yksi tapa ilmaista rakkautta 

SOHVALLA on laatikossa kymmenittäin ommeltuja penaaleja, toilettilaukkuja ja kynänippuja, joista riittää penaaleihin myös täytettä. Kaikki ovat Terttu Viitan ompelemia ja hankkimia. 

–Nämä penaalit menevät Afrikkaan valtakunnallisen yhdistyksen Vauvakassi Vaaka ry:n toimittamana, toilettilaukut menevät tänne Suomeen erääseen lastenkotiin sieltä pois muuttaville nuorille. Olen vuodesta 2000 asti ollut mukana yhdistyksen toiminnassa mukana. Sen perusti aikanaan kolme pienten lasten äitiä ajatuksella, että kun lapsilta jää niin paljon hyvää vaatetta pieneksi, miksei niillä voisi tehdä jotain hyvää. Toimintansa aikana yhdistys on lahjoittanut eri kohteisiin kotimaahan ja ulkomaille tuhansia ja tuhansia vauvakasseja. Minäkin olen tässä vuosien varrella ehtinyt kasata yli 200 vauvakassia. Vauvakassit ovat suomalaisen äitiyspakkauksen minimuoto, kertoo Terttu. 

Vauvakassi -toiminnan lisäksi Terttu puuhailee toista kautta SPR:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana ja on aktiivisesti myös yhdistyksen tapahtumissa mukana. Vakiintunutta paikallisyhdistyksen toimintaa on muun muassa ystävätoiminta, ukrainalaisille suunnattu apu, Hyvä Joulumieli -keräys ja kerran kuussa järjestettävä juttutupa -toiminta. 

–Juttutupaa pidän yhdessä Riihiahon Mailan kanssa. Se on kaikille avoin, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Siellä jutellaan, lauletaan, voimistellaan, ja mitä milloinkin. Sinne ovat kaikki tervetulleita, sanoo Terttu. 

–SPR:n toiminnassa olen huomannut, että ihmiset haluavat auttaa ja se on ihana asia. Auttamiseen tarvitaan kuitenkin kanava ja minä haluan olla se kanava. Niin kauan, kun minulla on terveyttä ja aikaa, haluan tehdä vapaaehtoistyötä. Se antaa enemmän kuin ottaa. Joskus ajattelen, kuinka paljon hyvää me tavalliset ihmiset saisimme aikaan, jos jokainen meistä auttaisi vähän. Haluankin rohkaista ihmisiä, että kanavia auttamiseen täällä riittää, vaikka kuinka. 

Jos sukkapuikot pysyvät kädessä, voi auttaa, vaikka villasukkia kutomalla. Niitä Terttu valmistaa sotilaille Ukrainaan.  

–Pienillä teoilla on suuri merkitys.  

–Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa, sanoo Terttu.
Vauvakassin sisältöä.
Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.